tag:blogger.com,1999:blog-211686612011-04-21T20:42:58.358-07:00Muistiinpanoja kaikesta mahdollisesta.internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.comBlogger311100tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1144391160287170402006-04-06T22:44:00.000-07:002006-04-06T23:26:00.536-07:00(jatkoa edelliseen)<br /><br />1. Maailmansota: osoitus siitä että nationalismi oli tehnyt tehtävänsä, ihmiset saatiin tappamaan toisiaan kansallisvaltion puolesta<br />- sodan jälkeen luhistuneiden imperiumien raunioille uusia valtioita<br />- uudet valtiot lähinnä oletettujen kansallisten jakolinjojen mukaisesti, lisäksi muutama monikansallinen valtio (Tsekkoslovakia, Jugoslavia)<br />- vähemmistöjä jäi jokaiseen valtioon<br /><br />Maailmansota, modernisaatio sekä Euroopan pol. kartan muutos edistivät nationalismitutkimuksen syntyä<br /><br />Yksi uranuurtaja Carlton Hayes:<br />- näkemys, että nationalismia alkoi esiintyä vasta 1700-luvulla: valistuksen & luonnonoikeusajattelun hengessä kehittynyt "humanitaarinen" nationalismi (Rousseau, Bolingbroke, Herder)<br />- Hayesin esittämä typologia: 1) rousseaulaisuudesta kehittynyt "jakobiininationalismi", 2) aristokraattisesta traditiosta kehittynyt traditionaalinen nationalismi, 3) näiden välimuoto, liberaali nationalismi<br /><br />Muita nationalismien typologioita:<br />- Hans Kohn: läntinen ja itäinen nationalismi<br />- Tilly (1975): state-led / state-seeking nationalism<br /><br />Kohn: länsimaiden nationalismi oli valistusajatteluun perustuva ilmiö, jota edelsi itsenäisen valtion muodostus, idässä sen sijaan nationalismi syntyi myöhemmin ja takapajuisempiin oloihin. Itäiseen nationalismiin liittyi pyrkimys kulttuuriltaan yhtenäisen valtion muodostamiseen.<br />- Kohnin mukaan läntinen nationalismi suotavaa, itäinen irrationaalista ja suvaitsemattomuuteen johtavaa<br />- kritiikki: Kohn vähätteli länsimaiden nationalismin irrationaalisuutta ja alistavaa luonnetta<br />- Kohnin esimerkki muistuttaa siitä, että jokaisella tutkijalla on väistämättä erilainen suhde omaan maahansa kuin muihin maihin<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Tutkimuksen laajeneminen </span><br /><br />2. Maailmansodan jälkeen yleistyi yhä kielteisempi suhtautuminen nationalismiin<br />- kolonialismin purkautuminen: oli arvioitava uudelleen Euroopan ulkopuolista nationalismia<br />- uusien valtioiden ja yhteiskuntien synty laajensi tutkimuksen piiriä yhteiskuntatieteiden suuntaan<br />- kehittyi mm. modernisaatioperusteiset tutkimusotteet: sosiaalisten rakennemuutosten merkitys nationalismin synnylle (teollistuminen, kaupungistuminen, maallistuminen, joukkoviestimien kehitys)<br />- (uus)marxilaiset tutkijat 1970-luvulla (esim. Nairn, Hechter): korostivat talouden rakenteiden merkitystä<br />- nationalismitutkimuksen piirissä vallitsee yleinen jako: primordialistit, modernistit, etnosymbolistit<br /><br /> <span style="font-weight: bold;">Primordialismi</span><br /><br />- sana viittaa alkuperäisyyteen, elementaarisuuteen, itsestäänselvyyteen<br />- primordialistit pitävät kansallisuutta inhimillisen elämän luonnollisena osana<br />- yksilön rakkaus isänmaata/kansaa kohtaan: itsestäänselvyys<br />- harvat nationalismitutkijat ovat nykyään primordialismin kannalla<br />- Hobsbawm: "historioitsijat ovat nationalismille sama kuin oopiuminviljelijät heroinisteille"<br />- primordialismin sisällä jako naturalistiset / sosiobiologiset / kulturalistiset näkökulmat<br /><br />1) maltilliset naturalistit, "perennialistit"<br />- eivät välttämättä pidä kansakuntaa luonnollisena ihmiselämän muotona<br />- ajatus pysyvästä kansakunnasta, joka välillä kukoistaa, välillä kuihtuu ja unohtuu<br />- korostaa, ettei tutkimusta pidä rajata moderniin aikakauteen<br /><br />2) sosiobiologinen suuntaus<br />- ihmisten sosiaalisuus selittyy yksilöllisen elinkyvyn maksimoimisella<br />- ryhmänmuodostus selittyy mm. "sukulaisvalinnalla"<br /><br />3) kulttuurinen primordialismi<br />- näkemys, että ihmiset kokevat tärkeäksi kuulua johokin yhteisöön ja sen kulttuuriseen merkitysjärjestelmään, joka antaa asioille mielen<br />- essentialistinen näkemys: kulttuuri voidaan palauttaa pitkäaikaisiin, tahdonalaisen vaikutuksen ulottumattomissa oleviin perusominaisuuksiin<br />- konstruktivistinen näkemys: kulttuurien merkitysjärjestelmät syntyvät ja uusintuvat jatkuvassa vuorovaikutuksessa<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Modernistinen nationalismitutkimus</span><br /><br />- syntynyt pitkälti kritiikiksi primordialismia vastaan<br />- korostaa sitä, että nationalismin historia on lyhyt<br />- nationalismi selittyy modernisaatiolla (moderni valtio, teollistuminen, joukkoviestimet, liikennejärjestelmät, koululaitos)<br />- eri painotuksia: taloudelliset / sosiaalis-kulttuuriset / poliittiset tekijät<br /><br />1) taloudellisen modernisaation korostus<br />- etenkin marxilainen tutkimusote<br />- riippuvuuskoulukunta (keskus-periferia -suhteet, A.G. Frank)<br />- maailmanjärjestelmäteoria (Immanuel Wallerstein)<br /><br />2) poliittisen modernisaation korostus<br />- modernin valtion synty keskeinen tekijä nationalismin synnyssä<br />- nationalismi: politiikan muoto joka syntyy tarpeesta luoda toimiva suhde yksilöiden ja valtion edun välillä (Breuilly)<br />- nationalismi on pol. eliitin hanke, jolla vahvistetaan vallitsevaa järjestystä<br /><br />3) kulttuurisen modernisaation korostus<br />- Ernest Gellner, Benedict Anderson<br />- siirtymä agraariyhteiskunnasta teolliseen: ratkaiseva tekijä<br />- agraariyhteiskunnassa ei ollut yhtenäistä kulttuuria<br />- teollistumisen myötä kulttuurin standardisointi (yhteinen koulutus, yhteinen kieli jne)<br />- kansakunta kuviteltuna yhteisönä syntyy, kun aiemmat kulttuuriset järjestelmät (esim. uskonyhteisöt) menettävät otteensa (Anderson)<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Etnosymbolismi</span><br /><br />- kehittynyt modernistien (ja primordialistien) kritiikkinä<br />- huomion kiinnittäminen varhaisten etnisten siteiden rooliin modernien kansakuntien kehityksessä<br />- näkemys, että kansakuntaa ei voi keksiä tyhjästä, vaan se nojaa aina aiempiin myyttirakenteisiin, historiallisiin muistoihin, arvoihin ja symboleihin<br />- välittäjäasema primordialismin ja modernismin välillä<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Uudet lähestymistavat</span><br /><br />- huomio ihmisten omaan kokemusmaailmaan ja sosiaalisten identiteettien rakentumiseen sekä ylläpitämiseen<br />- huomioidaan arkipäiväistyneitä käytäntöjä, joilla kansakunnan kategoriaa uusinnetaan "huomaamattomasti"<br />- oman lisänsä ovat tuoneet biologit ja perinnöllisyystieteilijät, joiden mukaan ihmislajin kaikki "rodut" ovat sekoittuneita, olemme kaikki mestitsejä<br />- postmoderni ajattelu on edelleen haastanut käsitystä identiteettien pysyvyydestä<br />- sukupuolen ja kansallisuuden tutkimus<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114439116028717040?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1144344542959304212006-04-06T10:04:00.000-07:002006-04-06T10:29:25.496-07:00Jussi Pakkasvirta & Pasi Saukkonen (toim.): Nationalismit<br />Referaatti osasta 1: Nationalismi ennen ja nyt<br /><br />Nationalismin työmääritelmä tässä:<br /><blockquote>"ajattelu- ja puhetapa, ideologia ja poliittisen yhteisön ohjeistus, joka jakaa ihmiskunnan kansoihin ja maapallon alueet kansallisvaltioihin ja tekee kansallisuudesta keskeisen identiteetin lähteen"</blockquote>NATIONALISMIN AIKA<br />- lähtölaukauksina pidetään USA:n itsenäistymistä (1776), Ranskan v. 1789 vallankumousta sekä kreolivaltioiden syntyä Latinalaisessa Amerikassa 1800-luvun alussa<br />- eivät tosin ole kansallisvaltioajattelun puhtaita ilmentymiä: esim. siirtolaisuudesta syntynyt yhdysvaltalaisuus ei perustunut etniseen/kulttuuriseen identiteettiin<br /><br />1800-luku Euroopassa voimakkaan nationalistisen liikehdinnän aikaa<br /><br />- 1918 mennessä Euroopan kartta muuttui: Saksa ja Italia yhdistyivät valtioiksi kansalliselta pohjalta, kansallinen itsenäisyys toteutui eri maissa<br />- kansakunnille haettiin omaa historiaa &amp; kulttuuria tieteen & taiteen avulla<br />- vanhat valtiot: uudenlainen valtionationalismi (kansalliset asevelvollisuusarmeijat, kansallisarkistot, -museot, -oopperat)<br /><br />Nationalismilla ei ollut teoreetikoita samassa mielessä kuin muilla pol. ideologioilla<br />- toisaalta monet tuon ajan ajattelijoista olivat omaksuneet kansallisuusaatteen perusteet (maailma jakautuu kansoihin)<br /><br />NATIONALISMIN LÄHTEITÄ<br /><br />1) yhtenä nationalistisen ajattelun edellytysten synnyttäjänä on pidetty Immanuel Kantia<br />- kahtiajako ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan<br />- käsitys ihmisen vapaudesta, joka syntyy sisäisen maailman moraalisääntöjen noudattamisesta<br />-> vaikutti paitsi yksilöä myös KANSAA koskevan itsemääräämisoikeusajattelun kehittymiseen<br /><br />2) yksilön oman vapauden rakenteellisten edellytysten määrittely<br />- J.G. Fichte: ulkoisen maailman osat ovat todellisia &amp; mielekkäitä vain suhteessa kokonaisuuteen (-> holistinen valtioajattelu)<br />- Hegel: kansallisvaltio on "absoluuttisen maailmanhengen" toteutuma & ihmiskunnan historiallisen kehityksen huipentuma<br /><br />3) Johan Gottfried von Herder: ihmisen olemassaolo merkityksellisenä olentona riippuu kieliyhteisöstä<br />- kieli on synonyymi ajattelulle<br />- näin ollen jokaisella kielen perusteella määritellyllä kansalla on oma ajattelutapansa<br /><br />-> jokaista kansakuntaa voitiin nyt pitää ainutlaatuisena yksilönä<br /><br />Kansallisen itsemääräämisoikeuden periaate<br />- puolestapuhujaksi J.-J. Rousseau, joka inspiroi vallankumouksellisia<br />- kansa: ainoa pol. vallan legitiimi lähde<br /><br />USA, kreolivaltiot &amp; Ranska: kaikissa tapauksissa kumous oli "kansan" hyökkäys epäoikeudenmukaiseksi koettua valtajärjestystä kohtaan<br />- ajatus pol. yksikön kulttuurisesta yhtenäisyydestä oli kuitenkin vieras (etenkin USA:ssa)<br />- uusien kansaan vetoavien pol. järjestelmien muodostus kuitenkin loi pohjaa nationalismille<br /><br />1800-luvulla nationalismi levisi tehokkaasti mm. historioitsijoiden vaikutuksesta (Suomessa Yrjö Koskinen)<br />- lisäksi runoilijat, säveltäjät<br /><br />Nationalismin kriitikot esiin jo varhaisessa vaiheessa<br />- monikansalliset valtiot parempia yksilönvapauden takaajia (lordi Acton)<br />- tärkeimpiä kriitikoita sosialistit ja kommunistit<br />- yhteiskunnat perustuvat luokkataisteluun, jonka rinnalla "omaan" kansakuntaan ja valtioon kiinnittyminen on väärää tietoisuutta, "työläisillä ei ole isänmaata" (Marx &amp; Engels)<br />- valtio on välivaihe, ei kehityksen päätepiste<br />- kansakunnat tulevat väistämättä häviämään<br /><br />Sosialismin ja nationalismin suhteesta<br />- Leninin kansallisuuspolitiikka: "eroaminen yhdistymistä varten" = maat irti Venäjästä, jotta voivat yhdistyä vallankumouksen kautta kommunistiseen internationaaliin (-> Suomen itsenäisyys)<br />- Stalin: sosialismia yhdessä maassa, nationalismia sosialistisessa valtiossa<br />- maailmanvallankumouksen päämäärä jäi taka-alalle, sosialistisista valtioista tuli nationalistisia<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114434454295930421?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1143848757447576982006-03-31T15:44:00.000-08:002006-03-31T15:45:57.523-08:00- tavat käsitteellistää väestö: merkitystä politiikan muotoilussa<br />- nyt vallitsee sekaannus: ei yhtenäistä kehystä, jonka puitteissa ajatella väestöä kestävässä kehityksessä<br />- vallitsee erilaisia demografisia regiimejä, keskenään ristiriitaisia (joillakin mailla yhä korkea syntyvyys ja nopea väestönkasvu, joillakin mailla on korkea syntyvyys mutta heikko väestönkasvu esim. HIV:n takia, joillakin mailla matala syntyvyys mutta ikärakenteen takia väestö yhä kasvaa, osassa väestö pienenee).<br /><br />- perinteinen käsitys, jonka mukaan köyhille maille tyypillistä väestönkasvu ja rikkaille maille ei, ei pidä paikkaansa (tilanne on toisinpäin esim. Kiinan ja USA:n kohdalla).<br /><br />Väestöpoliittiset rationaalit<br />- geopoliittinen<br />- makroekonominen<br />- social welfare<br />- ekologinen<br />- individual welfare<br /><br />Väestöbalanssi<br />- tapa käsitteellistää kestävän kehityksen demografinen osa<br />- käsite viittaa samaan kohorttiin kuuluvien ryhmien ja yksilöiden hyvinvointiin<br />- yhdistää eri näkökulmat: väestönkasvu, väestön kutistuminen, ikääntyminen, koulutus, terveys, talouskasvu, ympäristö, sukupolvien välinen tasavertaisuus<br />- osoittaa, että nopea kasvu / nopea ikääntyminen tuottaa ongelmia (kasvu: paineet koulutusjärjestelmälle, ikääntyminen: eläkejärjestelmälle).<br />- balanssi tarkoittaa eri asioita eri yhteiskunnissa<br /><br />Yksinkertaistettu kvantitatiivinen väestöbalanssimalli<br />- ihmisten pitkän aikavälin hyvinvointi (kulutus, elinikä, ympäristön laatu)<br /><br />Johtopäätökset<br />- huolet väestönkasvusta ja korkeasta syntyvyydet korvautuvat huolella ikärakenteesta, alueellisesta jakautumisesta, "laadullisista aspekteista"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114384875744757698?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1143848654779457082006-03-31T15:40:00.000-08:002006-03-31T15:44:15.610-08:00Kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä ja merenpinnan nousemista, on tarvetta globaaleille ratkaisuille.<br /><br />Väestön ja ilmastopolitiikan välillä on linkkejä. Maltillinen väestökasvu ja matala syntyvyys helpottaa ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa keino eikä välttämättä tärkein.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114384865477945708?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1141428992023572312006-03-03T15:23:00.000-08:002006-03-03T15:36:48.310-08:00Kiina on maailman väkirikkain maa, 1/5 maailman väestöstä. Näin ollen Kiinan väestökehitys on olennaisella tavalla yhteydessä maailman väestökehitykseen.<br /><br />Kiinan väestötrendit ovat merkittäviä 3 muutoksen vuoksi:<br /><br />1) hyvin nopea syntyvyyden aleneminen replacement levelin alapuolelle<br />2) massiivinen muuttoliike maalta kaupunkeihin<br />3) merkittävä edistys koulutuksen yleistymisessä<br /><br />Kaikki nämä muuttavat tulevinakin vuosikymmeninä kiinalaista yhteiskuntaa ja taloutta.<br /><br />Aiemmat Kiinaa koskevat tutkimukset eivät ole yhdistäneet näitä megatrendejä kokonaiskuvan saamiseksi tulevaisuuden väestöstä, inhimillisestä pääomasta ja asuinaluerakenteesta. Tässä laaditaan projektioita perustuen ikään, sukupuoleen, asuinpaikkaan ja koulutustasoon. Kaikki nämä ovat yhteydessä toisiinsa hyvin merkittävällä tavalla:<br />- perinteisessä kiinalaisessa yhteiskunnassa ikä ja sukupuoli ovat olleet tärkeitä stratifikaation lähteitä<br />- urbaania ja maaseudun Kiinaa pidetään kahtena eri maailmana<br />- koulutuserot aiheuttavat tuloeroja<br /><br />Keskitetyn suunnitelmatalouden aikana Kiinan kaupungit suljettiin maalaisilta kotitalousrekiströintijärjestelmän "näkymättömin muurein". Sosioekonominen kehitys on maaseudulla ja kaupunkialueilla hyvin erilaista. Kiinasta on tullut em. muurien takia geografisesti hyvin segmentoitunut yhteiskunta. Tähän asti urbaani kotitalousrekisteröintijärjestelmä (joka määrittää missä on lupa asua ja työskennellä) on estänyt vapaan maalta kaupunkeihin muuton, mutta sosioekonomiset erot lisäävät muuttamisen houkutusta.<br /><br />Syntyvyyden lasku on ollut hyvin nopeaa. Vuonna 1974: 4,2 lasta/nainen. 1995: 1,85 lasta/nainen (alle replacement levelin).<br /><br />Talousreformit ovat edistäneet urbaaneilla alueilla vähälapsisuuden tuomia etuuksia. Syntyvyyserot johtuvat pääasiassa eroista sosioekonomisissa oloissa. Koulutus vaikuttaa myös sitä kautta, että naiset avioituvat ja synnyttävät myöhemmin, ja on rationaalisempaa perhesuunnittelua ja käytetään ehkäisymenetelmiä.<br /><br />Muutokset koulutuksen, urbanisaation ja perhekoon suhteen jatkuvat todennäköisesti ja mahdollisesti jopa voimistuvat.<br /><br />Kiina on tulossa yhdeksi johtavaksi talousmahdiksi: suuri ja koulutettu työvoima. Koulutetun työväestön määrä on suurempi kuin EU:ssa ja USA:ssa yhteensä.<br /><br />Lisääksi myös edessä nopea väestön ikääntyminen. Ikääntyminen vaatii sosiaaliturvajärjestelmän kehittämistä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114142899202357231?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1141420443306340422006-03-03T13:05:00.000-08:002006-03-03T13:14:04.593-08:00Botswanassa on maailman korkeimmat hiv-luvut. Vuonna 2001 yli puolet 20-29 vuotiaista naisista oli hiv-positiivisia. 1990-luvulla hiv levisi ennennäkemättömällä vauhdilla.<br /><br />Toisaalta Botswana on epätyypillinen Afrikan maa: se on suhteellisen vakaa demokratia, jonka hallitukset ovat toteuttaneet suhteellisen menestyksekkäitä talous- ja sosiaalipoliittisia ohjelmia. Tällä hetkellä Botswana on investoimassa voimakkaasti koulutukseen. Hallitus on käynnistänyt Afrikan laatuaan ensimmäisen lääkintäohjelman hivin torjumiseksi. Lisäksi panostetaan hiv-valistukseen.<br /><br />Ennusteiden teko on vaikeaa, koska data on niukkaa ja hajanaista. Lisäksi Afrikan maiden politiikka on muuttumassa (seksuaali- ja terveysvalistusta lisätään), ja monissa Afrikan maissa väestön koulutuksellinen koostumus on muuttumassa.<br /><br />Hiv-epidemian alkaessa sitä saattoi esiintyä eniten koulutetumpien keskuudessa. Myöhemmin väestöryhmien erot ovat mahdollisesti tasaantuneet ja mahdollisesti kääntyneet toisinpäin.<br /><br />On vaikea arvioida, miten hallituksen käynnistämät ohjelmat onnistuvat tehtävässään. Selkeää on kuitenkin se, että koulutuksessa on hyvin merkittävä rooli mahdollisessa muutoksessa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114142044330634042?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1141415071864922382006-03-03T11:05:00.000-08:002006-03-03T11:44:32.320-08:00Edelleen muistiinpanoja em. väestönkasvua käsittelevän kirjan sisällöstä.<br /><br />Vuodesta 1994 eteenpäin Afrikan taloudellinen tilanne on kääntynyt hieman parempaaan suuntaan, mutta on edelleen surkea. Köyhien osuus on vähentynyt, mutta köyhien absoluuttinen määrä kasvaa väestönkasvun myötä.<br /><br />Ongelmana nähdään se, että väestönkasvu on suurempaa kuin talouden ja ruoantuotannon kasvu, ja toisaalta ympäristön pilaantuminen, joka estää maataloustuotannon lisäämistä.<br /><br />Yksi tapa valottaa näiden eri tekijöiden välisiä yhteyksiä on PEDA (population, environment, development, agriculture). Kyseessä on interaktiivinen tietokonesimulaatiomalli, joka kuvaa vaihtoehtoisten ruoantuotantopolitiikan mallien vaikutusta.<br /><br />Ruokaturva on sidoksissa Pedaan, eli sen muodostaviin tekijöihin (väestö, ympäristö, maataloustuotanto, sosiaalinen kehitys). Puhutaan "noidankehämallista": korkea syntyvyys, köyhyys, vähäinen koulutus ja naisten huono asema yleensä kulkevat käsi kädessä ja ruokkivat toisiaan, ja kaikki nämä edistävät ympäristön pilaantumista ja ruoantuotannon rapistumista.<br /><br />Yksi tapa havainnollistaa näitä yhteyksiä: "polttopuuesimerkki". Kylässä tarvitaan polttopuuta. Mitä enemmän lapsia keräämässä, sitä nopeammin polttopuuta saadaan. Mutta samalla polttopuuvarat ehtyvät kylän lähistöltä. Tarvitaan lisää lapsia keräämään polttopuuta kauempaa. Lapsilla ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin.<br /><br />Köyhyys ja lukutaidottomuus on esteenä vaihtoehtoisten ratkaisujen ja elinkeinojen löytämiselle.<br /><br />Nopeampi väestönkasvu, luonnonvarojen nopeampi ehtyminen, ruokaturvan heikentyminen, koulutustason kehittymättömyys, naisten huono asema.<br /><br />Oletus noidankehästä ei ehkä päde täysin: ympäristöongelmien kontekstissa ovat syntyvyysluvut käytännössä laskeneet Afrikassa. Parempi sanoa, että ruokaturvan heikentyminen on sidoksissa syntyvyyden hitaampaan alenemiseen?<br /><br />PEDA-malli kuvaa negatiivista interaktioiden ketjua, joka etenee väestön piirteistä ja kasvusta luonnonvarojen käyttöön ja maataloustuotannon kautta heikkoon ruokaturvaan. Ruoantuotantoon vaikuttavat tietenkin myös erilaiset sisäiset ja ulkoiset tekijät, maan ja työvoiman käyttö, mutta myös veden saatavuus sekä lannoitteet ja koneet.<br /><br />Miten päästä ulos noidankehästä? Keskeistä teknologian voimakkaampi soveltaminen maatalouteen (lannoitteet, koneet, teknologinen koulutus jne). Lisäksi koulutukseen panostaminen ja syntyvyyden vähentäminen. Näiden yhdistäminen olisi paras skenaario, mutta ei kovin realistinen.<br /><br />Etiopian historiaa leimaavat poliittinen sekasorto ja nälkäongelmat. Tulevaisuus riippuu pitkälti väestö-ympäristö-maatalous -yhteyksistä. Haasteet ovat suuret sillä väestön enemmistö elää selviytymisen äärirajoilla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114141507186492238?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1141327173761014372006-03-02T11:19:00.000-08:002006-03-02T11:19:34.090-08:00LLE - LITERATE LIFE EXPECTANCY<br /><br />= montako vuotta mies/nainen keskimäärin elää lukutaitoisena<br /><br />LLE on vuodesta 1995 lähtien käytetty sosiaalisen kehityksen ja elämänlaadun indikaattori, joka on otettu käyttöön IIASA:ssa. LLE lasketaan käyttämällä eliniän odotetta (joka heijastaa elämänlaatua jne.) sekä peruskoulutuksen saaneiden määrää (joka heijastaa empowermenttia).<br /><br />BKT on tunnetusti huono mittari mittaamaan ihmisten elintasoa: se ei kerro eriarvoisuudesta eikä huomioi sosiaalisia palveluja. Toinen tunnettu indikaattori on vuodesta 1990 eteenpäin käytetty HDI. Sen ongelmana puolestaan on, että se on hyvin abstrakti indikaattori.<br /><br />LLE:n etuina on, että se tarjoaa selkeän tulkinnan yksilön elämänsyklistä (esittää elinvuodet lukutaitoisena keskimäärin). Ei ole siis abstrakti suhteellinen käsite vaan elinvuosina ilmaistava.<br /><br />Toisin kuin BKT:lla, LLE:llä voidaan mitata erikseen naiset ja miehet, samoin selvittää esim. maaseudun ja kaupungin eroja. Lisäksi LLE:n avulla on mahdollista huomioida se, ettei vanhusten elämä ole loppuvaiheessa ole välttämättä kovin korkealaatuista, eli voidaan huomioida se että vanhuksista tulee mahdollisesti lukutaidottomia ennen kuolemaansa.<br /><br />LUKUTAITOISENA ELETTYJEN ELINVUOSIEN TRENDIT 1970-2000<br /><br />Pohjois-Afrikassa kehitys on ollut lineaarisesti noususuuntaista mutta maltillista, ja sukupuolten väliset erot ovat säilyneet.<br /><br />Etelä-Aasiassa on alhaisimmat LLE-luvut.<br /><br />Latinalaisessa Amerikassa puolestaan korkeimmat LLE-luvut ja yhtenäisin noususuuntainen kehitys. Latinalaiselle Amerikalle ja Etelä-Euroopalle (paitsi Turkki) on ominaista, että naisten LLE on hieman miesten LLE:tä suurempi. Itä-Euroopassa sama tilanne (on syytä huomata, että asiaan vaikuttaa naisten korkeampi elinikä, ei vain lukutaito).<br /><br />Aasian tiikerit ovat jäljessä, koska koulutuspolitiikan kehittäminen on siellä aloitettu myöhemmin.<br /><br />LLE:n tuleva kehitys:<br />- vähemmän ja enemmän kehittyneiden alueiden välillä ei ole näkyvissä konvergenssia 30 vuoden aikana<br />- naisten ja miesten välinen kuilu vähemmän kehittyneillä alueilla on kaventumassa<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114132717376101437?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1141325440211240262006-03-02T10:32:00.000-08:002006-03-02T10:50:53.743-08:00Kirjan mukaan on 86% mahdollisuus, että maailman väestönkasvu päättyy tällä vuosisadalla.<br /><br />Syntyvyys on "replacement levelin" alapuolella mm. Thaimaassa, Etelä-Koreassa, myös aiemmin korkean syntyvyyden maina tunnetuissa Italiassa ja Espanjassa. Samalla on kuitenkin olemassa nopean väestönkasvun taskuja etenkin Afrikassa, Lähi-idässä ja Intiassa, ja näissä paikoissa tullaan todennäköisesti edelleenkin kohtaamaan kasvusta johtuvia ongelmia. Samaan aikaan matalan syntyvyyden maissa ongelmia tuottaa väestön ikääntyminen.<br /><br />INHIMILLINEN PÄÄOMA<br /><br />Yleinen oletus: koulutus on asia, jonka mukana tulee parempi terveys, paremmat taloudelliset mahdollisuudet, suurempi naisten itsenäisyys suhteessa miehiin<br /><br />Vuonna 2000 maailmassa oli noin 6 miljardia ihmistä. Näistä yhteensä noin miljardi (18% miehistä ja 31% naisista) oli vailla mitään koulutusta (alle vuosi peruskoulua). Suurin kouluttamattomien määrä oli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Etelä-Aasiassa sekä Kiinassa.<br /><br />Sen sijaan 11% miehistä ja 8% naisista oli suorittanut jonkin verran korkeakouluopintoja. Näiden osuus oli suurin Yhdysvalloissa, toiseksi suurin Tyynen valtameren OECD:ssä, kolmanneksi suurin Euroopassa.<br /><br />Constant scenarion mukaan Kiinassa tulee naisten toisen asteen koulutus yleistymään 2000-2030 periodin aikana 35%:sta 60%:iin. Miehillä muutos tapahtuu 51%:sta 71%:iin.<br /><br />Myös Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä tulee tapahtumaan muutosta, joskin hitaampaa (naiset 20->23%, miehet 35->37%).<br /><br />Vuonna 2000 oli 77% työikäisestä väestöstä ns. vähemmän kehittyneissä maissa (LDR). Vuonna 2030 osuus tulee olemaan isompi, 84%. Samalla toisen asteen koulutuksen saaneiden osuus kasvaa. Esimerkiksi Kiinan koulutustaso edistyy, Etelä-Aasia jää siitä selvästi jälkeen (syynä se, että Kiinassa on aiemmin investoitu enemmän perus- ja toisen asteen koulutukseen).<br /><br />Kiinan koulutettu työvoima tulee kasvamaan 750 miljoonan suuruiseksi. EU:ssa ja USA:ssa on yhteenlaskettuna tuolloin vain noin 510 miljoonaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114132544021124026?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1141124779033157192006-02-28T02:24:00.000-08:002006-02-28T03:06:19.360-08:00Edellisessä postauksessa mainitusta kirjasta edelleen.<br /><br />Viime vuosikymmeninä väestönkasvun vauhti on ollut kova. Parin viime vuosikymmenen aikana maailman väkiluku on kasvanut noin 2 miljardilla, ja kyseessä on ollut suurin kasvuperiodi ikinä. Kasvu tulee jatkumaan kiivaasti myös tulevina vuosikymmeninä siten, että väkiluku kasvaa vielä 2 miljardilla, jolloin maailman väkiluku nousee 8 miljardiin.<br /><br />MUTTA: 2000-luvun toisen puoliskon aikana väestönkasvu tulee todennäköisesti pysähtymään ja mahdollisesti kääntyy jo laskusuuntaan.<br /><br />Uusia väestönkasvuennusteita tarvitaan, jotta ennusteisiin liittyvää epävarmuutta pystyttäisiin arvioimaan paremmin. Toiseksi, uusia ennusteita tarvitaan koska on huomioitava uusimmat tiedot syntyvyydestä, kuolleisuudesta, siirtolaisuudesta. Uudet ennusteet haastavat vanhentuneita käsityksiä väestökehityksen näköaloista (esim. väestöräjähdyshysteria).<br /><br />Monet oppikirjat väittävät yhä että väestönkasvu tulisi jatkumaan 12 miljardiin saakka ja jopa sen yli. Monet ihmiset väittävät että kasvun tulee pysähtymään vain kuolleisuuden kasvun kautta (nälänhädät &amp; katastrofit). Tämä käsitys on kirjan mukaan perusteeton.<br /><br />Väestöennusteiden teossa on kaksi pääasiallista suuntausta, joista toinen korostaa matemaattista kalkulointia ja toinen asiantuntija-argumenttiperustaista todennäköisyyksien erittelyä (probabilistic forecasting). Tämä kirja edustaa jälkimmäistä.<br /><br />TULEVA SYNTYVYYS KORKEAN SYNTYVYYDEN MAISSA<br /><br />Korkeimmillaan syntyvyys on tällä hetkellä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Vuonna 2000 syntyvyys oli siellä keskimäärin 5.3 lasta/nainen. Toisena on Lähi-Itä (4.0 lasta/nainen), kolmantena Pohjois-Afrikka (3.3) ja neljäntenä Etelä- ja Keski-Aasia (molemmissa 3.1).<br /><br />Kaikki nämä luvut ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä kuin vuoden 1995 vastaavat luvut.<br /><br />Demografic transition -teorian mukaan syntyvyyden alkaessa laskea, lasku jatkuu "replacement leveliin" (väkiluvun ennallaan pysymisen varmistava syntyvyys) ja sen ali. Syntyvyyden lasku on alkanut lähes kaikissa maailman maissa. Epävarmuus ennusteiden osalta liittyy lähinnä laskun nopeuteen ja siihen tasoon, jolle syntyvyys muutoksen lopuksi asettuu.<br /><br />TULEVA SYNTYVYYS MATALAN SYNTYVYYDEN MAISSA<br /><br />Ennustaminen on matalan syntyvyyden maiden osalta hankalaa. Toisaalta ei ole todennäköistä että syntyvyys kohoisi takaisin "replacement levelin" yläpuolelle, toisaalta ei myöskään ole todennäköistä että syntyvyys voisi pysyä kovin matalana aiheuttamatta merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia (väestön ikääntymisen aiheuttamat ongelmat). Monissa teollisuusmaissa on täysin epäselvää tuleeko syntyvyys laskemaan vai kasvamaan tulevina vuosina.<br /><br />Yhä alenevan syntyvyyden puolesta puhuvat avioliittojen määrän vähentyminen, avioerojen yleistyminen, naisten urasuuntautuneisuus ja yleinen pitkäaikaisten sitoutumisten (kuten lasten hankinnan) välttäminen. Toisaalta myös ehkäisymenetelmien kehittyminen vähentää ei-suunniteltujen raskauksien määrää entisestään.<br /><br />TULEVA KUOLLEISUUS KORKEAN KUOLLEISUUDEN MAISSA<br /><br />Tätä kehitystä koskeva epävarmuus on kasvanut merkittävästi. Syynä mm. AIDS ja muut tarttuvat taudit sekä näiden maiden terveydenhuollon rakenteelliset ongelmat (ehkäpä myös länsimaalaisten suuryritysten lääkepatentit...).<br /><br />Toisen maailmansodan jälkeen kuolleisuus väheni käytännössä kaikissa maissa kulkutautien vähenemisen myötä. Toisaalta uudet uhkat ovat mahdollisia, samoin uudet lääkkeet.<br /><br />TULEVA AIDS-KUOLLEISUUS AFRIKASSA<br /><br />HIV on levinnyt Afrikassa odotettua nopeammin. Eliniän odotteita koskevia ennusteita on korjattu pessimistisemmiksi.<br /><br />TULEVA KUOLLEISUUS MATALAN KUOLLEISUUDEN MAISSA<br /><br />Ei ole konsensusta siitä, onko joku ehdoton biologinen raja ihmiselämän kestolle. Toisten mukaan on, ja ihmisen maksimi-ikä voi olla 115 vuotta. Toisten mukaan tällaista rajaa ei ole.<br /><br />On osoitettu mahdolliseksi että väestön keskimääräinen elinikä voi olla yli 90 vuotta.<br /><br />Kirjoittajien mukaan on hylättävä ajatus ihmiselämän keston rajasta, joka estäisi eliniän pidentymisen tulevina vuosina. Sen sijaan on mahdollista, että eliniän odotteen pidentyminen on jatkossa hitaampaa kuin ennen.<br /><br />TULEVA KANSAINVÄLINEN SIIRTOLAISUUS<br /><br />Siirtolaisuudessa on ollut hyvin merkittäviä vaihteluja. Esimerkiksi Länsi-Saksassa 1970-luvun alkupuolella otettiin vastaan vuosittain yli 300.000 maahanmuuttajaa, mutta viisi vuotta myöhemmin maahanmuuttajien vuotuinen määrä putosi 6.000:een ja 1980-luvun alussa määrä oli vain 3.000. 1985-1990 maahanmuuttajien vuotuinen määrä nousi 100-kertaiseksi, 378.000/vuosi.<br /><br />Aasiasta lähtevä työsiirtolaisuus on vaihdellut huomattavasti. Esimerkiksi Filippiineiltä, Intiasta, Koreasta ja Pakistanista on lähdetty 1980-luvun lopulla suurin joukoin työn perässä, ja muuttoliikkeet ovat suuntautuneet lähinnä öljyrikkaisiin Lähi-idän maihin. 1980-luvun lopulla muuttovirrat hiipuivat huomattavasti.<br /><br />Muuttoliikkeiden ennustaminen on vaikeaa, sillä niihin vaikuttavat lyhyen aikavälin poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset niin lähtö- kuin kohdemaissa. Muuttoliikkeiden mahdollisuutta ovat lisänneet kansainvälinen kommunikaatio ja edullisempien kuljetusyhteyksien kehittyminen, ja toisaalta pohjoisen ja etelän välinen kuilu (rikas pohjoinen on vailla nuorta osaavaa työvoimaa, etelässä nuori ja osaamistasoltaan kehittyvä työvoima on vailla elinkeinomahdollisuuksia).<br /><br />Muuttoliikkeisiin vaikuttavat myös ympäristöä koskevat muutokset sekä toisaalta myös vastaanottavien maiden maahanmuuttopolitiikka. Neljä vastaanottavaa aluetta on Pohjois-Amerikka, Länsi-Eurooppa, Tyynen valtameren OECD-maat sekä Lähi-itä. (Siis jos tarkastellaan maanosittain, kyllä kai voi myös sanoa että muuttoliikkeet suuntautuvat metropoleihin jokaisen maanosan sisällä jne.)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114112477903315719?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1141088766082932052006-02-27T16:46:00.000-08:002006-02-27T17:06:07.106-08:00"The End of World Population Growth in the 21st Century" (Lutz, Sanderson, Scherbov, eds.) on kirja, joka IIASA-tutkimuslaitoksen julkaisuihin nojaten käsittelee maailman väestökehityksen näköaloja ja kumoaa käsityksiä, joiden mukaan edessämme on "väestöräjähdys". Päinvastoin, kirjan mukaan vuoteen 2100 mennessä maailman väkiluku on kääntynyt laskuun.<br /><br />Jo nyt tilanne on se, että niissä maissa, joiden yhteenlaskettu väkiluku muodostaa 45% maailman väestöstä, on syntyvyys laskenut alle tason, joka takaisi niiden väkilukun ennallaan pysymisen (syntyvyyden taso on "subreplacement").<br /><br />Väestöräjähdyksen sijaan edessä on väestön ikääntyminen, jota tuottaa paitsi syntyvyyden aleneminen, myös eliniän odotteen pidentyminen. Ikääntyminen muodostaa Petersonin (teos Gray Dawn) mukaan huomattavan taloudellisen taakan yhteiskunnille.<br /><br />Tilanteen ristiriitaisuutta kuvaa Kiinan tilanne: monien mielestä Kiina on nykyisellään ylikansoitettu, mutta toisaalta siellä harjoitettu yksilapsisuus-politiikka on johtanut ongelmiin hoitosuhteen kannalta.<br /><br />Vielä 2000-luvun alkupuolella monet maat kokevat sekä väestönkasvua että väestön ikääntymistä samanaikaisesti.<br /><br />Väestöllinen muutos (demographic transition) alkoi teollisuusmaissa 1700-luvun lopulla (ja 1800-luvun lopulla kiihtyi), ja levisi kehitysmaihin 1900-luvun alkupuolella.<br /><br />Demografic transition -teorian oletuksena on, että elintason kasvu johtaa sekä kuolleisuuden että syntyvyyden alenemiseen. Vielä muutoksen (transition) aikana väestönkasvu kuitenkin yhä kiihtyy, koska kuolleisuus alkaa aleta ennen syntyvyyden alenemista.<br /><br />Tässä muutoksessa on teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä merkittävä ero, joka koskee kuolleisuuden alenemisen nopeutta. Teollisuusmaissa kuolleisuus on alentunut asteittain 150 vuoden aikana, toisin sanoen eliniän odote on pidentynyt asteittain. Kehitysmaissa vastaava muutos on tapahtunut alle 50 vuodessa (lääkkeiden ja terveydenhuollon ansiosta jne.)<br /><br />On ennustettavissa, että siellä missä kuolleisuus on lähtenyt laskuun, tulee ennen pitkää alenemaan myös syntyvyys. Demografic transition -teorian rajoituksena on kuitenkin se, ettei se kerro millaisella viiveellä syntyvyyden aleneminen seuraa kuolleisuuden alenemista, eikä sitä kuinka voimakkaasti aleneminen tapahtuu, eikä sitä mikä tulee syntyvyyden taso olemaan muutoksen lopussa.<br /><br />...jatkuu...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114108876608293205?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1140973122141098452006-02-26T08:28:00.000-08:002006-02-26T08:58:42.516-08:00Neljäs keskeinen elementti Marxin metodissa on subjektiviteetin tuottaminen.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Subjektiviteetti syntyy tuotannon käytännöissä ja antagonismissa</span><br /><br />Marxin mukaan subjektiivisuus tuotetaan tuotannon materiaalisissa käytännöissä<br />- ”Tuotanto ei siten vain luo objektia subjektille, vaan myös subjektin objektille” (Grundrisse)<br />- subjektiivisuutta luodaan myös antagonismissa, joka liittyy riiston kokemukseen<o:p><span style="font-weight: bold;"></span><br /><br /></o:p><span style="font-weight: bold;">Tänään tuotannon paradigmaattinen hahmo näyttää olevan "köyhät"<br /><br /></span><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->tämä ei tarkoita että tapahtuisi jatkuvaa kurjistumista (kuten Marx oletti) tai että kaikki työläiset kärsisivät äärimmäisestä köyhyydestä (vaikka monet kärsivätkin)<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->"köyhät" on ainoa hahmo joka voi nimetä (designate) yhteiskunnan kaikessa yleisyydessään erottelemattomana kokonaisuutena, perustansa kautta määriteltynä (vrt. Etelä-Afrikan mielenosoittajien tapa käyttää termiä korostamaan eri ryhmien yhteisyyttä taistelussaan) <span style=""></span><br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>termi "köyhät” myös korostaa tuotannon ristiriitaista suhdetta arvon maailmaan: ”köyhät” on poissuljettu rikkaudesta mutta kuitenkin sisällytetty sen sosiaalisen tuotannon piireihin. ”köyhät” ovat biopoliittisen tuotannon liha.<span style="font-size: 12pt; font-family: &quot;Times New Roman&quot;;"></span><br /><br />Grundrissessä Marx kirjoitti, että pääomasuhteessa työ tarkoittaa absoluuttisen köyhyyden tilaa: ”Tämä elävä työ, abstraktiona näistä aktuaalisen todellisuuden hetkistä, … tämä täydellinen… työ absoluuttisena köyhyytenä, köyhyys ei puutteena vaan totaalisena poissulkemisena objektiivisesta rikkaudesta” (Grundrissen engl. laitos: 295-96).<br /><br /><!--[if !supportLists]--><span style="">K</span>un Marx esittää tämän negatiivisen näkemyksen köyhydestä poissulkemisena, hän kuitenkin kääntää köyhyyden määritelmän positiiviseksi: ”Työ ei objektina vaan aktiivisuutena, ei itsessään arvona, vaan arvon elävänä lähteenä. Rikkauden yleinen mahdollisuus joka todentaa itsensä tässä toiminnassa” (296)<br /><br /> <span style="font-weight: bold;">E<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"></span>lävällä työllä on siten kaksoisluonne: köyhyys vs. mahdollisuus</span><br /><br />- toisaalta elävä työ näyttäytyy absoluuttisena köyhyytenä, koska se on suljettu pois rikkaudesta, mutta toisaalta Marx katsoo, että köyhyys on inhimillisen toiminnan lähtöpiste, yleisen mahdollisuuden hahmo ja siten kaiken arvon lähde <span style=""></span><br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->tämä köyhyyden ja mahdollisuuden kaksoisluonne määrittää työn subjektiivisuutta yhä selkeämmin immateriaalisessa paradigmassa:<br /><br />1) Elävän työn luoma rikkaus tulee riistetyksi, ja tämä on sen antagonismin lähde.<br />2) Silti se säilyttää kykynsä tuottaa rikkautta, ja tämä on sen voima.<br /><br />Vallankumouksellinen subjektiviteetti voi syntyä tästä antagonismin ja voiman yhdistelmästä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114097312214109845?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1140971262599259392006-02-26T08:06:00.000-08:002006-02-26T08:27:47.046-08:00<!--[if !supportLists]-->(Eli miten riisto on käsitettävissä tänään, kun perinteinen työn arvolaki ei päde)<br /><br />Riiston teorian tehtävä on paljastaa pääoman jokapäiväinen rakenteellinen väkivalta työläisiä vastaan, väkivalta, joka luo antagonismin (elävä työ vs. pääoma) ja toimii perustana työläisten organisoitumiselle ja kieltäytymiselle kapitalistisesta kontrollista<br /><br /><span style=""><span style="font-weight: bold;">Uusi arvoteoria, uusi käsitys riistosta</span><br /><br />-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->Marxin mukaan riistoa ei voi käsittää ilman arvoteoriaa: näin ollen on loogista, että käsityksemme riistosta tulee vastata muutoksia työn ja arvon välisessä suhteessa<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->Marx määritti riiston (kuten arvoteoriankin) työajan määrien termein: riiston taso vastaa lisätyöajan määrää [työpäivän osuus joka ylittää sen ajan, jonka työläinen tarvitsee palkkaansa vastaavan arvon tuottamiseen]<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->lisätyöaika ja (sinä aikana tuotettu) lisäarvo ovat siis avain Marxin määritelmään riistosta<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->tämä ajallinen mitta antoi Marxille selkeän käsitteellisen kehyksen ja teki hänen teoriansa sovellettavissa olevaksi työläisten taisteluihin työpäivän lyhentämiseksi<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->mutta tänään arvoteoriaa ei voi käsittää mitattavien aikamäärien kautta - ei riistoakaan<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->tänään arvon tuotanto on ymmärrettävä ”yhteisen” (common) termein, ja vastaavasti riisto tulee ymmärtää ”yhteisen” riistona<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->yhteisestä on toisin sanoen tullut lisäarvon paikka: riisto on yhteisenä tuotetun arvon osittaista tai kokonaista yksityistä anastusta (tuotetut suhteet ja viestintä ovat luonteeltaan yhteisiä mutta silti pääoma pyrkii anastamaan yksityisesti osan niiden rikkaudesta)<br /><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->esim. kielten/ideoiden/tiedon tuotanto: yhteisesti tehdystä tulee yksityistä (esim. alkuperäiskansojen yhteisöissä tuotetut perinteiset tiedot; tiedeyhteisöissä yhteistoiminnallisesti tuotettu tieto)<br /><br /><!--[if !supportLists]--><span style="">T<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"></span></span>ietyssä mielessä voi sanoa että raha ja talouden finansialisaatio kiteyttävät sen vaikeaselkoisen logiikan, jonka myötä kapitalistisen tuotannon perinteiset piirteet häviävät, ja silti pääoma kykenee harjoittamaan kontrolliaan ja kiskomaan lisäarvoa<br /><br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->Raha ei tietenkään ole vain yleinen vaihdon välilne vaan myös ”yhteisen” korkein representaatio<br />- finanssimarkkinoiden kautta on Rahalla taipumus representoida ei ainoastaan ”yhteisen” nykyistä vaan myös sen tulevaa arvoa: finanssipääoma toimii yleisenä representaationa yhteisistä tulevista tuotantokyvyistämme<br />- finanssipääoman voitot ovat ”yhteisen” pakkolunastusta kenties puhtaimmillaan.<br /><o:p> </o:p><br />Riiston logiikka ei kuitenkaan ole kaikille sama<br /><br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->työnjaossa tietyt maantieteelliset, rodulliset ja sukupuoliset hierarkiat<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->globaalin työnjaon ja vallanjaon ohjailu on yksi pääoman keinoista pitää yllä määräysvaltaa globaaliin tuotantoon ja rikkauteen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114097126259925939?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1140969890339749752006-02-26T07:34:00.000-08:002006-02-26T08:04:50.450-08:00<p class="MsoNormal">(Eli miksi on puhuttava yksilön konkreettisen työn sijaan abstraktista yhteiskunnallisesta työstä ja toisaalta miksi perinteinen työn arvolaki ei enää päde)<br /></p><br />Marxin mukaan kaikki alkaa tuotannosta. Hän <span style=""></span>ottaa aikansa porvarillisilta taloustieteilijöiltä (Smith, Ricardo) ajatuksen työstä kaiken arvon ja rikkauden lähteenä.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Kyse ei kuitenkaan ole yksilön työstä, vaan yhteistyöstä</span> <br /><br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->pääoma luo kollektiivisen, sosiaalisen tuotantomuodon, missä jokaisen työ tuottaa yhteistyössä muiden kanssa<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->se, että kap. tuotannossa arvo syntyisi eristyneenä olevan yksilön työstä, on yhtä absurdi ajatus kuin se, että kielet kehittyisivät ilman yhdessä eläviä ja keskenään kommunikoivia ihmisiä (Marx) <br /><br /> <!--[if !supportLists]--><span style="font-weight: bold;">Pääoman käsittämiseksi on siten aloitettava ”yhteiskunnallisen työn” käsitteestä<br /><br /></span>- kyse on abstraktiosta, mutta tämä abstraktio on paljon todellisempi kapitalistisen tuotannon ymmärtämisen kannalta kuin mikään yksilöllisen työn konkreettinen ilmentymä<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->eri työn lajit (ammatit) olivat yhteismitallisia, koska niissä oli yhteinen elementti: abstrakti työ, työvoima yleensä, työ ilman erityistä muotoa <br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->abstrakti työ on siis avain arvon ymmärtämiseksi<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->jos työ on rikkauden lähde, abstrakti työ on arvon lähde yleensä<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Työn ja arvon välinen suhde ennen ja nyt<br /> <br /></span> <!--[if !supportLists]--><span style="">-</span> Marxin mukaan kapitalistista tuotantoa määritti arvolaki: tietty abstraktin työn ajan määrä = tietty arvon määrä (arvo siis saa ilmaisunsa mitattavissa, homogeenisissa työajan yksiköissä). Marx yhdistää tämän käsitteen analyyseihinsa työpäivästä ja lisäarvosta.<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->tämä laki ei kuitenkaan päde tänään siinä muodossa, jossa Smith, Ricardo ja Marx sen käsittivät: työn ajallinen yhtenäisyys arvon perusmittana ei enää tänään toimi<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->työ kyllä on edelleen arvon lähde, mutta on tutkittava, millaisen työn kanssa olemme tekemisissä, mitä sen ajallisuudet ovat.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Erottelu työn ajan ja elämän ajan välillä on häviämässä, siksi arvolaki ei toimi<br /><br /></span> <!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->immateriaalisen työn hegemonian myötä työpäivä ja tuotannon aika ovat muuttuneet perustavalla tavalla (ei enää tehdastuotannon säännöllisiä rytmejä ja selvää erottelua työ/vapaa-aika): esim.<br /><blockquote>1) Microsoftin toimistosta työntekijän koti, houkutellaan työntekijää ”asumaan” duunissa, ilmaiset ateriat jne.<br />2) huono-osaisempien työntekijöiden on vaihdeltava pätkätyöstä toiseen</blockquote><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->pääoma on aina suuntautunut sosiaalisen elämän tuotantoon, uusintamiseen ja kontrollointiin<br />- materiaalinen työ tuottaa sosiaalisen elämän välineitä (joita ilman nykyaikaiset sos. elämän muodot eivät olisi mahdollisia: tv, ruoka, vaatteet, autot, tietokoneet…); immateriaalinen työ sen sijaan tuottaa sosiaalista elämää itseään (ideat, kuvat, tieto, viestintä, yhteistoiminta, affektit) <br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->Marx lähestyi tätä faktaa sanoessaan pääoman olevan ennen kaikkea sosiaalinen suhde (ei vain kasautunutta rikkautta)<br /><br /> <span style="font-weight: bold;">Pääoman tuotanto on tänään yhä selvemmin sosiaalisen elämän tuotantoa</span> <br /><br /> <!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->Marx viittaa tähän suuntaan ”elävän työn” käsitteellään (luovien kykyjemme voimat)<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->elävä työ on kykyä osallistua maailmaan aktiivisesti ja kykyä luoda sosiaalista elämää<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->voidaan samastaa työvoimaan jota myydään/ostetaan mutta elävä työ ylittää sen aina (innovatiiviset ja luovat kykymme ovat aina suurempia kuin pääomaa tuottava työmme)<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->se on biopoliittista tuotantoa, joka on mittaamatonta, ja ylittää aina sen arvon, jonka pääoma pystyy siitä irrottamaan<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->tämän vuoksi on päivitettävä Marxin käsitystä työn ja arvon suhteesta kapitalistisessa tuotannossa <p class="MsoNormal"><o:p style="font-weight: bold;"></o:p><span style="font-weight: bold;">Immateriaalisen tuotannon paradigman keskeinen aspekti: yhteinen (common)</span> </p> <!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->Marx: yksi pääoman suurista edistyksellisistä elementeistä on järjestää työläisarmeijoita yhteistoiminnallisissa tuotannollisissa suhteissa (kapitalisti kutsuu työläiset tehtaaseen ohjaten nämä yhteistyöhön ja kommunikaatioon tuotannossa, antaen siihen välineet)<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->immateriaalisessa työssä tilanne on toinen: työvoimalla on itsellään (tuotannon vaatimat) vuorovaikutuksen, kommunikaation ja yhteistyön välineet suoraan<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->affektiivinen työ luo aina suhteen suoraan <br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->älytyö: ei vain tapahdu yhteisesti (kaikki perustuu menneelle ja nykyiselle muiden ajattelulle), mutta myös avaa uusia yhteistoiminnallisuuksia <br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->kielien tuotanto (esim. koodaus tai kielet) on aina yhteistoiminnallista ja luo uusia yhteistyön välineitä: kaikilla näillä tavoin yhteistyön luomisesta on tullut työvoimalle sisäistä ja pääomalle ulkoista <br /><br /> <o:p>Ne s</o:p>osiaaliset tiedot, suhteet ja kommunikaation muodot, jotka ovat tulosta immateriaalisesta tuotannosta, muodostavat raakamateriaalin, joka ei kulu tuotannossa vaan kasvaa käytön myötä<br />- yritykset ympäri maailmaa hyötyvät minkä tahansa maan koulutusjärjestelmästä, julkisesta ja yksityisestä infrastruktuurista kuten tiet, puhelinlinjat, kuituopt.kaapelit) kuten väestön yleisestä kulttuurisesta kehityksestä<span style=""><span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"></span></span><br />- yrityksille ne ovat ”positive externalities”: yritysten ei tarvitse maksaa niistä, mutta yritykset eivät myöskään voi täysin kontrolloida niitä<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Teorian työn ja arvon suhteesta on perustuttava ”yhteiselle” (common), joka ilmenee sekä immateriaalisen työn edellytyksenä että sen tuotteena</span><br /><br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->yhteinen tietomme on perustana kaikelle tiedon tuotannolle<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->kielellinen yhteisö on perusta kaikelle kielelliselle innovaatiolle<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->olemassa olevat affektiiviset suhteemme perustavat kaiken affektien tuotannon<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->yhteinen sos. kuvastomme mahdollistaa uusien kuvien luomisen <br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->yhteinen on siis tuotannon ja sen lopputulos, mutta myös sen keskivaiheessa: tuotantoprosessit ovat itsessään ”yhteisiä” eli yhteistoiminnallisia ja kommunikatiivisia <br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->työ ja arvo ovat muuttuneet biopoliittisiksi siinä mielessä, että elämisellä ja tuottamisella on taipumus olla erottamattomia -> sosiaalisesta elämästä itsestään tulee tuottava kone <p class="MsoNormal"><o:p></o:p>Arvon uudet ominaisuudet immateriaalisen ja biopoliittisen tuotannon paradigmassa (mittaamattomuus, tendenssi kohti ”yhteisyyttä”) mitätöivät kaikki perinteiset taloudelliset mittarit: tuotannon, uusintamisen, kierron, kulutuksen ja investointien standardimitat on ajateltava uudelleen<span style=""><br />-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>perinteiset mittaustavat eivät nykyisellään huomioi kuin kapean alueen (palkkasuhteiden piirissä tapahtuvien) tuotannon sosiaalisista muodoista<span style=""><br />-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>missä arvo luodaan ja minne se menee kansallisessa ja globaalissa taloudessa? vanhat mitat ja kaavat eivät toimi, tarvitaan uusia - tarvitaan arvonmittauksen menetelmien vallankumous<!--[if !supportLists]--><!--[endif]--> </p> <!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->Marx kirjoitti: kun rajoittunut porvarillinen muoto riisutaan, mitä muuta rikkaus on kuin yksilöllisten tarpeiden/kykyjen/nautintojen/tuotantovoimien universaalisuutta, joka syntyy universaalin vaihdon kautta?<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]--> materiaalinen rikkaus ei ole itsetarkoitus: itsetarkoitus on se todellinen rikkaus, joka piilee ”yhteisessä”: se on meidän kaikkien jakamien nautintojen/halujen/kykyjen summa<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->immateriaalisen työn paradigma ei kuitenkaan ole mikään paratiisi: immateriaalinenkin työ on edelleen riiston kohteena pääoman määräysvallan kohteena kuten materiaalinen työkin<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114096989033974975?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1140968042889815632006-02-26T07:14:00.000-08:002006-02-26T07:34:03.013-08:00(Eli miksi on mielekästä puhua siirtymistä fordismi-postfordismi tai moderni-postmoderni ja mitä tekemistä sillä on Marxin kanssa?)<br /> <p style="font-weight: bold;" class="MsoNormal">Historiallinen tendenssi</p> <span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->Marxin aikana teollinen työ oli määrällisesti vähäistä, mutta Marx tunnisti siinä tendenssin, joka toimisi tulevien muutosten moottorina<br /> <!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>vastaavasti tänään vallitsee immateriaalisen tuotannon hegemonia (vaikka immateriaalinen työ olisikin määrällisesti vähäistä)<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->ne marxilaiset, joiden mukaan on yhä keskityttävä teollisen työn analyysiin, ovat unohtaneet Marxin tendenssi-metodin <p style="font-weight: bold;" class="MsoNormal">Tendenssi-metodiin sisältyy historiallisen periodisaation idea</p> <!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>eri aikakausilla vallitsee erilaisia paradigmoja, ja nämä paradigmat määrittävät aikakautensa ajattelutapoja, tiedon rakenteita, käsityksiä normaalista/epänormaalista, sitä, mikä ylipäänsä on ajateltavissa jne.<br /><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>periodien välinen siirtymä merkitsee yhden tendenssin korvautumista toisella<br /><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>nykykapitalismia luonnehdittu siirtymillä, jotka nimeävät saman muutoksen eri kasvoja:<br /><blockquote>teollisen työn hegemonia -> immat. työn hegemonia<br />fordismi -> postfordismi<br />moderni -> postfordismi</blockquote><!--[endif]--><!--[if !supportLists]--><!--[endif]--><!--[if !supportLists]--><!--[endif]--> <!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->periodisaatio merkitsee siis historian liikkeen hahmottamista siirtyminä yhdestä suhteellisen vakaasta paradigmasta toiseen<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->yksi kehittyneimmistä periodisaation esimerkeistä: Fredric Jameson: ”The Political Unconscious”<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->kutakin ajanjaksoa luonnehtii yksi tai useampi yleinen muoto, isomorfismi, joka strukturoi sosiaalisen todellisuuden ja ajattelun eri elementtejä<span style=""> (<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"></span></span><!--[endif]-->esim. Foucault’n tutkimat kuri-instituutioiden tilalliset jaot ja arkkitehtuurit: ei ollut sattumaa että vankila/tehdas/koulu/kasarmi/sairaala muistuttavat toisiaan: ne jakavat yhteisen muodon, joka liittyy kuri-paradigmaan)<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->tänään verkostoista on tullut yleinen muoto, joka määrittää tapojamme ymmärtää maailmaa ja toimia siinä<br /><!--[if !supportLists]--><span style="">-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->periodin siis määrittää jonkin yleisen muodon (isomorfismin) tendenssi nousta hallitsevaksi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114096804288981563?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1140966555812400372006-02-26T06:14:00.000-08:002006-02-26T07:09:15.906-08:00Monet marxilaisiksi itseään kutsuvat ovat äärimmäisen epämarxilaisia pitäessään Marxin tekstejä ylihistoriallisina. Marxin historiallinen materialismi sisältää monia edelleen käyttökelpoisia elementtejä, mutta ne on sovitettava uuteen historialliseen aikakauteen ja uuteen tuotannolliseen ja yhteiskunnalliseen paradigmaan (postmoderni / postfordismi / jne.).<br /><br />Seuraavassa referaatti tekstistä "<span style="" lang="EN-GB">Excursus 1: Method: In Marx’s Footsteps" (kirjasta Hardt & Negri: Multitude, s. 140-153).<br /><br /></span><span style="font-weight: bold;">Marxin historiallinen materialismi on yhteiskuntateoria, joka pitää sovittaa nykyiseen yhteiskunnalliseen todellisuuteen.</span><span style=""><br /><br />-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>ei ole ylihistoriallisia, kaikkina aikoina yleispäteviä teoreettisia kehyksiä (toisin kuin erilaiset idealistit väittävät)<span style=""><br />-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->sen sijaan ”metodin” ja ”substanssin”, muodon ja sisällön, on vastattava toisiaan (Marx: Grundrissen johdanto, 1857)<span style=""><br />-<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span><!--[endif]-->kun yhteiskunnallinen todellisuus muuttuu, eivät vanhat teoriat enää toimi, tarvitaan uusia<br /><br /> <span style="font-weight: bold;">Tänään Marxin jalanjälkien seuraaminen tarkoittaa siis Marxin ylittämistä.</span><span style=""><span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"></span></span><br /><br />Toisin sanoen tulee kehittää Marxin metodin perustalle uusi teoreettinen apparaatti joka sopii nykyiseen tilanteeseemme. <p class="MsoNormal"><o:p></o:p>Tässä tehtävässä meille keskeiset Marxin metodin elementit ovat: </p> <!--[if !supportLists]--><span style="">1)<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>historiallinen tendenssi<br /><span style="">2)<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>reaaliabstraktio<br /><span style="">3)<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>antagonismi<br /><span style="">4)<span style="font-family: &quot;Times New Roman&quot;; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; font-size: 7pt; line-height: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal;"> </span></span>subjektiviteetin konstituointi<br /><br />...jatkuu...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-114096655581240037?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1138273708407585482006-01-26T01:59:00.000-08:002006-01-26T03:08:31.263-08:00Liberaaleissa yhteiskunnissa uskonto määritellään yksityisasiaksi. Tämä nähdään yhtenä negatiivisen vapauden takeena, edellytyksenä uskonnonvapaudelle. Uskonnollinen fundamentalismi kyseenalaistaa tämän yksityisen ja julkisen välisen erottelun: uskonnon rajaaminen yksityiseen elämänpiiriin on fundamentalistien mukaan altistanut julkisen elämänpiirin pahuuden voimille.<br /><br />Kylmän sodan loppu on avannut tilaa fundamentalismien nousulle. Huntingtonin teesin mukaan läntistä liberaalia maailmaa uhkaa nyt kommunismin sijaan islamilainen fundamentalismi: kylmän sodan on korvaamassa "sivilisaatioiden" välinen konflikti (clash of civilizations). Valtiot ovat saaneet uuden viholliskuvan, jonka nimissä kasvattaa sotilasbudjettia ja legitimoida vallitsevaa järjestystä.<br /><br />Fundamentalismi-termi liitettiin alunperin amerikkalaisiin protestanttisen kristillisyyden suuntauksiin (1900-l. alku), mutta nykyisin sillä viitataan kaikkiin uskontoihin, ja tarkoitetaan tietynlaista uskonnollis-poliittista liikettä tai projektia. Kyseessä on moraalinen protesti "vallitsevaa rappiota ja tekopyhyyttä vastaan", antimoderni liike, joka kuitenkin on modernin luomus.<br /><br />Fundamentalismien nousu on tapahtunut suurelta osin yhteiskunnissa, jotka kärsivät "identiteettikriisistä", jota tuottaa traditioiden heikkeneminen, maallistuminen, kulttuurinen globalisaatio jne. Fundamentalismille otollista maaperää tarjoaa köyhyys, kokemus häviäjän roolista globalisaatiossa.<br /><br />Fundamentalismi voidaan jakaa kahteen:<br />- "passiivinen" fundamentalismi, jossa pyritään eristäytymään rappeutuneesta yhteiskunnasta<br />- "aktiivinen" fundamentalismi, jossa tavoitellaan valtiovaltaa tai pyritään vaikuttamaan siihen: halutaan ottaa moderni valtio palvelemaan moraalin palauttamisen päämäärää<br /><br />Fundamentalismissa on kyse "perustaviin", ajattomiin ja muuttumattomiin (fundamentaalisiin) arvoihin sitoutumisesta. Ydinideat otetaan usein "pyhistä teksteistä", mutta valikoiden: on luotava selkeä uskonnollinen identiteetti, joka vaatii epämääräisyyksien ja ristiriitaisuuksien karsimista. Korostetaan "dynaamista tulkintaa", jonka oikeellisuuden takaa johtajien karismaattinen auktoriteetti. Fundamentalismin psykologinen vetovoima on siinä, että se tarjoaa varmuutta epävarmuuden keskellä.<br /><br />ANTIMODERNISMI<br /><br />Fundamentalismeissa esitetään modernisaatio rappiona, joka voidaan korvata vain palaamalla menneisyyden kulta-ajan traditioihin. Todellisuudessa fundamentalismi on kuitenkin valikoivasti traditionaalista ja valikoivasti modernia, ja suuntautuu ehkä sittenkin enemmän kohti "puhdistettua" tulevaisuutta kuin idealisoitua menneisyyttä. Esim. Iranissa ajatus "islamilaisesta tieteestä" kääntyi pian "länsimaisen" tieteen hyväksynnäksi, samoin "islamilaisen taloustieteen" projekti kääntyi markkinaliberalismin omaksumiseksi.<br /><br />Kyseessä on yleensä varsin modernistinen näkemys uskosta: dynaaminen tulkinta, ei perityt traditiot.<br /><br />ISLAMILAINEN FUNDAMENTALISMI<br /><br />- islamilaisten suuntausten pääjako: sunnit (enemmistö) ja shiiat (n. 1/10)<br />- kautta islamin historian: kiistat maallisen politiikan ja uskonnon tasapainosta<br />- fundamentalismi: uskoa islamilaisiin oppeihin ensisijaisina politiikan periaatteina<br />- fundamentalistien tavoitteena teokratia, sharian soveltaminen<br />- koraanista voi löytää oikeutuksia erilaisille, ristiriitaisillekin periaatteille: esim. yksityisomistus, toisaalta sosialismi (voitontavoittelun/koronkiskonnan kielto)<br /><br />1900-luvun islamilaisen fundamentalismin nousu alkoi Muslimiveljeskunnan perustamisella Egyptissä 1928. Ajatuksena rakentaa islamin puolue, joka muodostaisi islamilaisen hallituksen ja tarjoaisi vaihtoehdon sekä sos. että kap. kehitysmalleille, ja mahdollistaisi näin Egyptin vapautumisen ulkopuolisesta kontrollista. Egyptistä liike levisi Jordaniaan, Sudaniin ja Syyriaan.<br />Fundamentalismin nousulle esteenä oli kuitenkin arabisosialismin hegemonia. Arabisosialistisen liikkeen keulakuvana toimi Nasser (etenkin 1956 Suezin kanavan kansallistamisen myötä). Nasser pyrki tukahduttamaan fundamentalistien toimintaa. 1967 tappio arabimaiden ja Israelin välisessä sodassa kuitenkin heikensi nasserilaisuuden kannatusta ja vastaavasti lisäsi fundamentalistien suosiota. 1970-luvulta lähtien fundamentalistiryhmät nousivat useimmissa muslimimaissa. Iranissa 1979 kansannousu nosti valtaan Khomeinin islamistisen hallituksen.<br /><br />1990-luvulla nousi uusia aseellisia ryhmiä, jotka julistivat käyvänsä "jihadia". Esim. al-Qaida, jonka keskeisenä tavoitteena on vapauttaa Saudi-Arabia länsimaiden vaikutusvallan alaisuudesta. Pommi-iskuja käytetään länsimaissa osoituksena siitä, että islamilaiset arvot eivät ole yhteensopivia läntisten arvojen kanssa. Samalla unohdetaan, että esim. USA:ssa pommi-iskuja ja murhia ovat tehneet länsimaiset oikeistokristityt.<br /><br />Uusi kristillinen oikeisto nousi USA:ssa 1970-luvun lopulla. Kyseessä oli suurelta osin etelävaltioiden konservatiivien reaktiota yhteiskunnalliseen muutokseen: black power, uusi vasemmisto, feminismi, seksuaalivähemmistöt jne. murensivat "perinteisiä arvoja". 1980- ja 1990-luvulla kristillinen fundamentalismi keskittyi suurelta osin aborttikysymyksen ympärille, vainoten lääkäreitä jne. Bushin vaalivoitto vuonna 2000 toimi "boostina" kristilliselle fundamentalismille: Bush, Cheney ja Ashcroft ovat kaikki "uudesti syntyneitä" kristittyjä.<br /><br />On myös sikhi/hindu/juutalais/buddhalais-fundamentalismia. Usein uskonnollinen fundamentalismi on näissä tapauksissa toiminut etnisen mobilisaation välineenä.<br /><br />Fundamentalismin tulevaisuudesta on kaksi erilaista näkemystä:<br /><br />1) fundamentalismi on tuhoon tuomittua, koska menneisyyteen ei ole paluuta; uskonnollisista ryhmistä tulee vain nationalististen liikkeiden osasia; fundamentalismin rajat tulevat näkyviin jos saavat vallan: heillä ei ole valmiita ratkaisuja monimutkaisen nyky-yhteiskunnan ongelmiin<br /><br />2) fundamentalismi on osa postmodernia tulevaisuutta: sekularismi ja liberalismi ovat kriisissä (eivät kykene tarjoamaan moraalista perustaa yhteiskunnalliselle järjestykselle); Huntingtonin teesien mukaisesti syntyy sivilisaatioiden välinen vastakkainasettelu: kilpailevia ylikansallisia valtablokkeja, joille poliittis-kulttuurisen identiteetin tarjoaa todennäköisesti uskonto; dynaaminen tulkinta takaa fundamentalismeille kyvyn uudelleenkeksiä itsensä postmodernissa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113827370840758548?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1138267778693808292006-01-25T23:57:00.000-08:002006-01-26T01:59:01.540-08:00Liberalismi nojaa suurelta osin myytteihin ihmisluonnosta (itsekkyys, rationaalinen oman edun tavoittelu), siitä, että yksilön kyvyt ja menestys eivät riipu muusta kuin yksilöstä itsestään, sekä markkinavoimien "näkymättömästä kädestä". Näkymättömästä kädestä teoretisoinut Adam Smith itse näki markkinamekanismissa tiettyjä puutteita, nykyiset uusliberaalit eivät.<br /><br />Nykyään monet liberalismin opeista ovat niin vakiintuneita, ettemme oikeastaan pidä niitä ideologisina (perustuslaillinen hallitusvalta, kansalaisoikeudet/ihmisoikeudet, edustuksellisuus, markkinamekanismi, ja ehkä ennen kaikkea: käsitykset yksilöstä ja yhteiskunnasta). Aivottomat fraasit kuten "jokainen on oman onnensa seppä" tai "kuluttaja on kuningas" voidaan lukea liberaalin ideologian ilmentymiksi.<br /><br />Liberalismin traditiosta voidaan erottaa karkeasti kolme osaa: klassinen liberalismi (1800-luku), moderni liberalismi (keynesismin aika), uusklassinen liberalismi tai uusliberalismi (1970-l. alkaen).<br /><br />Liberaalit ideat olivat syntykontekstissaan radikaaleja. Kehittyivät feodalismin kaatuessa ja kapitalismin nousun yhteydessä, heijastivat nousevien keskiluokkien pyrkimyksiä. 1600- ja 1700-luvun vallankumouksissa (Englanti, USA, Ranska) oli liberaaleja elementtejä. 1800-luvulla liberalismi kukoisti teollistumisen edetessä Britanniasta Yhdysvaltoihin ja länsi-Eurooppaan ja sieltä yhä eteenpäin. 1900-luvulla liberalismin radikaalius oli vähentynyt. Liberalismista tuli konservatiivisempaa, keskityttiin puolustamaan liberalistisia instituutioita jne. ja toisaalta revisioitiin oppia: muuttuneissa so.s/tal./pol. olosuhteissa syntyi ns. moderni liberalismi, joka enemmän tai vähemmän hyväksyi valtion tehtävien ulottamisen hyvinvointipalveluihin ja talouden säätelyyn.<br /><br />Liberalismin moraalinen ja ideologinen perusta on<br />- yksilöä ja yksilön rationaalisuutta koskevissa oletuksissa<br />- negatiivisessa vapauskäsityksessä (vapautta ulkoisista rajoituksista; tosin mod.lib. omaksuivat myös positiivisen vapauskäsityksen)<br />- näkemyksestä yhteiskunnasta atomistisena erillisten yksilöiden muodostelmana<br />- luonnonoikeusteoriassa (ihmiset syntyvät samanarvoisina, siksi heillä samat muodolliset (ihmis)oikeudet; keskeisimpiä: oikeus elämään, vapauteen, omistukseen (Locke)<br />- ajatuksessa kilpailun ja taloudellisen eriarvoisuuden hyödystä koko yhteiskunnalle: eriarvoisuus kannustaa yritteliäisyyteen ja työntekoon (tähän liittyy se myytti, että ihmiset rikastuisivat "omalla työllään")<br />- ideaan "avoimesta keskustelusta" yhteiskunnallisen edistyksen moottorina<br />- julkisen ja yksityisen erottelu, suvaitsevaisuus kaikissa yksityisasioiksi määritellyissä asioissa (esim. uskonnonvapaus)<br /><br />LIBERAALIT JA VALTIO<br /><br />- missä ei ole lakia, ei ole vapautta (Locke)<br />- tarvitaan suvereeni valtio suojamaan ihmisiä toisiltaan<br />- Hobbesin ja Locken yhteiskuntasopimusteoriat: tunnustivat että sopimus on historiallinen fiktio, jonka avulla tarkoitus korostaa valtion arvoa yksilölle - toivoivat ihmisten käyttäytyvän ikään kuin yhteiskuntasopimus olisi totta<br />- Locke: jos valtio rikkoo sopimusta, menettää oikeutuksensa, ihmisillä oikeus kapinoida (Two Treatises of Government, 1690)<br />- ihmisten oikeus kaataa despoottinen hallitus (Thomas Jefferson Amerikan itsenäisyysjulistuksessa 1776)<br /><br />Perustuslaillinen hallinto: ensimmäinen kirjoitettu perustuslaki: USA 1787<br />- otettu käyttöön kaikkialla muualla paitsi UK, Israel, Uusi-Seelanti<br /><br />Demokratia<br />- alunperin nähtiin uhkana: enemmistön tyranniaa (A. de Tocqueville)<br />- keskeisenä pelkona epäilemättä pelko rikkaan vähemmistön etuoikeuksien menettämisestä!<br />- J. S. Mill esitti, että kouluttamattomat kykenevät vain ajamaan omia ryhmäetujaan, koulutetut sen sijaan epäitsekkäästi muidenkin etua, siksi tarvitaan eriarvoistava äänestysjärjestelmä (eri määrä ääniä koulutustason/sos.aseman perusteella)<br />- 1900-luvulla demokratia kuitenkin alettiin nähdä kannatettavana asiana, kunhan taataan vähemmistöjen oikeudet (tärkeimpänä tietysti yksityisomistus) ja veronmaksajien oikeus vaikuttaa veronsäätäjiin ("ei verotusta ilman edustusta")<br />- demokratiaan osallistuminen: kansalaiset kehittävät ymmärrystään (tai sitten kehittävät itselleen illuusion oikeudenmukaisesta järjestelmästä ja integroituvat siihen?)<br />- nykyään liberaalit korostavat demokratian merkitystä konsensukselle: demokratian avulla integroidaan kilpailevat ryhmät poliittiseen järjestelmään ja näin ylläpidetään vakautta<br /><br />LIBERAALIT JA TALOUS<br /><br />Adam Smith hyökkäsi aikoinaan merkantilismia vastaan ja argumentoi markkinamekanismin puolesta. Markkinatalous esitetään itseään säätelevänä järjestelmänä. Esimerkiksi työttömyyden aikana työvoiman hinta putoaa, mikä mahdollistaa sen, että kapitalistit "voivat työllistää" enemmän ihmisiä. (Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kapitalistit työllistävät mieluummin mahdollisimman vähän ihmisiä, joista ottavat irti mahdollisimman paljon - työllistäminen ei ole mitään hyväntekeväisyyttä...)<br /><br />Laissez-faire: ei kiellä valtion roolia, mutta vaatii maksimaalista vapautta liikemiehille.<br /><br />1970-luvulta lähtien noussut uusliberalismi on nojannut kapeaan talousliberalismiin (joka ei kiinnitä huomiota yhtiövaltaan/monopolisoitumiseen/konsumerismiin ym. liittyviä ongelmia, toisin kuin ehkä moderni liberalismi heikoimpina hetkinään teki). Uusliberalismissa on yhdistynyt talousliberalismi ja konservatiivinen sosiaalifilosofia. Uusliberaalit esittävät markkinat demokratiana: "kuluttaja on kuningas" (tosin 1 euro = 1 ääni periaate suosii rikkaita).<br /><br />LIBERALISMIN VOITTO: HISTORIAN LOPPU?<br /><br />- 1900-luvun lopulla julistettiin liberalismin voittoa ja historian loppua (Fukuyama)<br />- sosiaali/hyvinvointivaltio alkoi korvautua kilpailu/markkinavaltiolla<br /><br />Liberalismilla on kuitenkin monia haasteita<br />- kommunitaristien esittämä kritiikki individualismia kohtaan (abstraktin yksilökäsitteen ja egoistisen ihmiskuvan perustalle on vaikea rakentaa yhteisöllisiä arvoja, yhteistyötä jne.)<br />- feministien kritiikki: liberaali universalismi, jossa normien sukupuolineutraalius on näennäistä<br />- liberaalin suvaitsevaisuuden ja multikulturalismin ongelmat: antiliberaalien arvojen suvaitseminen, multikulturalismin oletukset yhtenäisistä kulttuurisista/etnisistä/rodullisista identiteeteistä<br />- nationalismin ja fundamentalismin nousu<br />- F. von Hayekin väitteet siitä, että taloudellinen liberalismi takaisi liberaalin yhteiskunnan, ei näytä pätevän<br />- terrorismin vastainen sota ajaa liberaaleja valtioita yhä kauemmas julkilausutuista arvoistaan (vankileirit ja kidutus)<br />- postmodernistit: liberalismi kriisiytyy valistuksen projektin mukana, ei voi osoittaa olevansa muita uskomusjärjestelmiä ylivertaisempi<br />- liberalismi joutuu muuntautumaan pluralismiksi (jossa epäliberaalitkin arvot ja instituutiot hyväksytään yhtä legitiimeinä)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113826777869380829?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1138051619877375552006-01-23T13:25:00.000-08:002006-01-23T13:26:59.880-08:00Heywoodin mukaan anarkistit ovat onnistuneet paremmin kuvailemaan ihanteitaan kirjallisesti kuin laittamaan niitä käytäntöön.<br />- usein keskittyneet kirjoittamiseen ja yhteisöllisen elämän kokeiluihin<br />- "epäpoliittisuus"/politiikanvastaisuus<br />- poliittinen valta nähdään aina sortavana ja alistavana, ei haluta olla missään tekemisissä (kuvitellaan että voidaan olla vallan verkostojen ulkopuolella)<br /><br />VÄKIVALTA<br /><br />1800-l. pyrkimyksiä nostattaa massat kapinaan<br />- talonpoikaisvallankumous: Malatesta Italiassa, Venäjän populistit, Zapata Meksikossa (olivatko jälkimmäiset varsinaisesti anarkisteja?)<br />- kapinat nojasivat spontaanisuuteen, eivät organisaatioon (eivät menestyneet)<br />- 1800-l. lopulle tullessa anarkistien huomio syndikalismiin<br />- 1900-l. menettivät kannatustaan organisoituneemmille ja kurinalaisemmille kommunistisille liikkeille<br /><br />Osa anarkisteista on korostanut väkivallan (myös terrorismin) vallankumouksellista potentiaalia<br />- kaksi huippukohtaa: 1890-l. ja 1970-l.<br />- salamurhia: Aleksanteri II, kuningas Umberto Italiassa, Itävallan keisarinna Elizabeth, presidentit Carnot (Ranska), McKinley (USA)<br />- NYT ON HEYWOOD HAKOTEILLÄ: Heywood mainitsee 1970-luvun anarkistisesta väkivallasta esimerkkeinä joukon pikemminkin marxilais-leniniläisiä ryhmiä: RAF, Punaiset Prikaatit, Nihon Sekigun. Tunnustautuiko niistä yksikään anarkistijärjestöksi? Brittiläinen Angry Brigade saattoi olla lähempänä anarkistista traditiota.<br /><br />Anarkistista väkivaltaa on perusteltu oikeutettuna kostona: väkivalta syntyy jokapäiväisessä alistamisessa ja riistossa, anarkistinen väkivalta vain heijastaa tätä rakenteellista väkivaltaa ja suuntaa sen oikeita syyllisiä kohtaan<br />- keino demoralisoida hallitsevaa luokkaa<br />- keino nostaa poliittista tietoisuutta ja kiihottaa massoja kapinaan (osoitus siitä, että hallitseva luokka on heikko ja puolustuskyvytön)<br />-> ei kuitenkaan ole tuottanut toivottua tulosta, sen sijaan on saanut valtion vahvistamaan repressiivistä koneistoaan<br /><br />Toisaalta suuri osa anarkisteista on nähnyt terrorismin huonoksi taktiikaksi, ja osa on sitoutunut pasifismiin (esim. tolstoilaiset ja gandhilaiset anarkistit).<br /><br />ANARKISMI 2000-LUVULLA<br /><br />1940-luvun jälkeen ei enää ole ollut merkittävä poliittinen liike<br />- merkitys on kuitenkin siinä, että se on haastanut ja siten rikastuttanut muita poliittisia suuntauksia<br />-> anarkistit ovat korostaneet poliittisen vallan alistavaa ja tuhoisaa luonnetta (siten haastaen toisten ideologioiden autoritaarisia tendenssejä)<br />-> sekä uusvasemmisto että uusoikeisto on omaksunut vaikutteita<br />-> Noam Chomsky: Heywoodin mukaan "globalisaation vastaisen liikkeen tärkein teoreettinen vaikuttaja" - HEYWOOD EI TIEDÄ MISTÄ PUHUU: On perusteetonta väittää Chomskya tärkeimmäksi teoreetikoksi ja väärin väittää liikettä globalisaation vastaiseksi.<br />- lopuksi Heywood katsoo, että ehkä anarkismin vahvuudet tulevat esille postmodernisuudessa, joka on asettanut perinteisen massapolitiikan kyseenalaiseksi: ehkä anarkismi soveltuu paremmin postmodernisuuden haasteisiin individualismin ja desentralisaation sekä suoran toiminnan periaatteillaan?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113805161987737555?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1138051526789143952006-01-23T13:19:00.000-08:002006-01-23T13:25:26.830-08:00INDIVIDUALISTINEN ANARKISMI<br /><br />Filosofinen perusta liberaalissa ideassa "suvereenista yksilöstä"<br />- suurelta osin liberaalin individualismin viemistä loogiseen päätepisteeseensä? (esim. Godwin)<br />- negatiivinen vapauskäsitys: vapautta ulkoisista rajoituksista<br />- yksilön suvereenius: jokaisen ihmisen absoluuttinen päätösvalta itsestään<br /><br />EROT LIBERALISMIIN<br /><br />1) liberaalit eivät yleensä usko, että yksilönvapaus voidaan taata valtiottomassa yhteiskunnassa (tarvitaan "yövartijavaltio")<br />- modernien liberaalien mukaan valtion interventioin voidaan myös laajentaa positiivista vapautta<br />- anarkistien mukaan yksilöt voivat toimia yhdessä ilman valtion kontrollia ja suojelua (kun ovat rationaalisia ja moraalisia olentoja)<br /><br />2) liberaalit uskovat että hallitusvaltaa voidaan kontrolloida edustuksellisilla instituutioilla vaalien kautta<br />- anarkistit hylkäävät edustuksellisuuden, se on vain peitettä valtion alistavalle luonteelle (kaikki lait loukkaavat yksilön vapautta, myös yksilön vapauden nimissä säädetyt)<br /><br />EGOISMI<br /><br />Max Stirner: The Ego and His Own (1845): individualismin äärimuoto<br />- egoismi: filosofia, joka asettaa yksilön minuuden moraaliuniversumin keskiöön<br />- yksilön tulee toimia omien valintojensa mukaan, riippumatta laeista, totunnaisista tavoista tai moraalisäännöistä<br />-> johtaa nihilismiin, kaikkien poliittisten, sosiaalisten ja moraalisten periaatteiden hylkäämiseen?<br />- Stirnerin anarkismin käänsi selkänsä valistuksen arvoille, eikä juuri tarjonnut ehdotuksia siitä miten järjestystä ylläpidetään valtiottomassa yhteiskunnassa<br />- Stirnerillä ei ollut juurikaan vaikutusta nousevaan anarkistiliikkeeseen (?), tosin hänen ajatuksensa vaikuttivat Nietzscheen ja 1900-luvun eksistentialismiin<br /><br />LIBERTARISMI<br /><br />Individualistista ajattelua kehiteltiin myös USA:ssa (H.D. Thoreau, Lysander Spooner, Benjamin Tucker, Josiah Warren).<br />- Thoreau: paras hallitus on se joka ei hallitse lainkaan<br />- kansalaistottelemattomuus: omantunnon noudattaminen, riippumatta laeista<br />- Benjamin Tucker: kuinka itsenäiset yksilöt voivat elää ja työskennellä yhdessä ilman epäjärjestystä? Kaksi vastausta:<br />1) ihmisen luontainen rationaalisuus: kyky ratkoa ongelmia keskustelun kautta<br />2) mekanismi, jonka kautta yksilöiden toimintaa harmonisoidaan keskenään: markkinajärjestelmä (Tucker & Warren)<br />-> usko siihen, että markkinoiden näkymätön käsi hoitaa kaiken (1800-l. lopun amerikkalaiset libertaarit)<br /><br />-> "Anarkokapitalismi"<br /><br />- oikeistolibertaarit (Robert Nozick): minimivaltio, tehtävänä suojella yksilön vapauksia<br />- Ayn Rand, David Friedman: anarkokapitalismi, säätelemätön markkinakilpailu<br />- omistus: suvereenit yksilöt, jotka voivat halutessaan tehdä vapaaehtoisia sopimuksia omaa etua tavoitellessaan -> ei julkista auktoriteettia, markkinat säätelevät kaiken sosiaalisen interaktion (ja kilpailu takaa palveluiden laadun)<br />-> selvää hölynpölyä: miten on mahdollista päästä tilanteeseen, jossa kaikki yksilöt ovat suvereeneja? kapitalismissa mahdotonta: tarvitaan niitä jotka työskentelevät toisten alamaisina. kuinka päästään eroon köyhyydestä? jos ei päästä, kuinka köyhät voivat olla vapaita ja suvereeneja?<br />-> selvästi oletus, että luokkaerot eivät ole ongelma: katsovat tarpeelliseksi poliisin ja turvapalvelujen säilyttämisen (etteivät köyhät ota rikkailta omiaan takaisin), mutta nämä palvelut tulisi myös yksityistää<br />-> yksityistämistä on toteutettu jo jonkin aikaa niin liberaalien kuin sosialistien toimesta (USA:ssa osavaltioita, joissa jo yksityisiä vankiloita ja kokeiluja koskien yksityistettyjä oikeuslaitoksia; Britanniassa yksityisvankilat ja turvapalvelut jo vakiintuneita).<br />- Heywood ei mainitse, että useimpien anarkistien mukaan "anarkokapitalistit" ovat ymmärtäneet anarkismin totaalisen väärin<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113805152678914395?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1138029703499050442006-01-23T06:11:00.000-08:002006-01-23T07:54:10.633-08:00Kuudes luku Heywoodin kirjasta Political ideologies käsittelee anarkismia. Anarkismi tulee kreikan kielen sanasta anarkia, joka tarkoitti "ilman hallintoa". Anarkismi-termi alkoi vakiintua Ranskan vallankumouksen myötä, jolloin sitä käytettiin negatiivisessa merkityksessä, viitaten anarkialla sivistyneen/ennakoitavan järjestyksen romahdukseen.<br /><br />Anarkistit ovat kautta aikojen pyrkineet (ja joutuvat yhä edelleenkin) vakuuttamaan, että anarkiassa ei ole kyse kaaoksesta. Anarkiassa yhteiskunta etsii järjestystä (Proudhon). Anarkistien mukaan yhteiskunnallinen järjestys syntyy siis spontaanisti, kun lait ja hallinto lakkautetaan.<br /><br />Varhaisin anarkisten periaatteiden esille tuoja oli William Godwin (1793), vaikkakaan hän ei nimittänyt itseään anarkistiksi. Anarkismi historiallisena poliittisena liikkeenä kuitenkin kehittyi 1800-luvulla osana sosialistista työväenliikettä. Vuonna 1864 proudhonilaiset olivat mukana Internationaalin perustamisessa. 1871 Internationaali hajosi riitoihin marxilaisten ja Bakuninin johtamien anarkistien välillä.<br /><br />1800-luvun lopulla anarkistit hakivat kannatusta maattomien talonpoikien keskuudessa (etenkin Venäjä ja Etelä-Eurooppa) sekä anarkosyndikalismin kautta teollisen työväestön keskuudessa. Varsinainen massaliike anarkismista tuli syndikalismin kautta 1900-luvun alussa. Anarkismin tarina massaliikkeenä kuitenkin päättyi kenraali Francon voittoon Espanjan sisällissodassa 1936-1939. Sisällissodan aikana Espanjan itäosia oli hallittu anarkistisin periaattein työläis- ja talonpoikaiskollektiivien toimesta. Anarkismia heikensivät myös yleinen poliittinen repressio ja Venäjän vallankumouksesta lähtien kehittynyt marxisti-leninistien hegemonia sosialistisessa liikkeessä.<br /><br />Heywoodin mukaan anarkismissa korostuvat moraaliset näkemykset, ei niinkään analyyttisyys. Yleisen käsityksen mukaan anarkismi nojaa ihmiskäsitykseen, jonka mukaan ihmiset ovat moraalisia olentoja, joille vapaus ja autonomia ovat tärkeitä. Suuri osa anarkistien energiasta onkin Heywoodin mukaan suuntautunut näiden luontaisten moraalisten vaistojen herättämiseen, eikä niinkään alistusjärjestelmien ja vastarinnan mahdollisuuksien analysointiin. Tämä vahvistaa kuvaa siitä, että anarkistinen traditio on marxilaisuuteen verrattuna teoreettisesti köyhää.<br /><br />Anarkismi ei ole kovinkaan koherentti ja yhtenäinen ideologia. Sille ominaisia piirteitä on kuitenkin valtionvastaisuus, ajatus luonnollisesta järjestyksestä, kirkonvastaisuus sekä taloudellinen vapaus.<br /><br />Anarkistit ovat nähneet auktoriteetin ja siihen alistumisen ihmisluonnon vastaisena. Valta vahingoittaa ja korruptoi sekä hallitsijaa että alamaista. Auktoriteetti tuottaa "vallan psykologiaa", joka johtaa yhteiskuntaan, jossa "monet ovat häikäilemättömiä ja useimmat elävät pelossa" (Paul Goodman). Keskeinen auktoriteetti: suvereeni valtio, joka perustuu väistämättä pakkoon (ei mihinkään vapaaehtoiseen yhteiskuntasopimukseen tms. liberaaliin hölynpölyyn).<br /><br />Anarkisteja on kritisoitu siitä, etteivät ole selittäneet auktoriteetin syntyä muuten kuin kehäpäätelmin (valtion harjoittama sorto johtuu hallitsijoiden pahuudesta, joka johtuu sen sosiaalisen ja poliittisen ympäristön vaikutuksista, jota leimaa valtion harjoittama sorto). Samalla anarkisteja on optimistisesta ihmiskäsityksestä. Toisaalta useat anarkistit ovat tarkentaneet, että ihmisluontoon sisältyy sekä "hyviä" että "pahoja" potentiaaleja, ja näiden potentiaalien realisoituminen riippuu ihmisluontoa muokkaavista sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista olosuhteista.<br /><br />Godwin käänsi ylösalaisin Hobbesin, Locken ja kumppanien yhteiskuntasopimus-teorian, jonka mukaan valtioton yhteiskunta on luonnontila, jossa ihmisten luontainen itsekkyys ja aggressiivisuus pääsee valloilleen, ja jonka mukaan valtiota tarvitaan rauhan ja järjestyksen takaajana. Godwin väitti ihmisten olevan rationaalisia ja pikemminkin juuri hallinnon ja luonnottomien lakien vaikutus tuottaa ahneutta ja aggressiota.<br /><br />Nykyanarkistit ovat vastanneet syytöksiin naiiveista ihmisluontoa koskevista käsityksistä mm. näin: <blockquote>"We do not wish to enter the debate about what human characteristics are and are not "innate." All we will say is that human beings have an innate ability to think and learn -- that much is obvious, we feel -- and that humans are sociable creatures, needing the company of others to feel complete and to prosper. Moreover, they have the ability to recognise and oppose injustice and oppression (Bakunin rightly considered "the power to think and the desire to rebel" as "precious faculties." [God and the State, p. 9])."<br />http://www.infoshop.org/faq/secA2.html#seca215</blockquote><br />Kysymys taloudesta on jakanut anarkisteiksi itseään kutsuvien mielipiteitä. Anarkistinen liike on suurelta osin jakautunut kollektivistiseen ja individualistiseen suuntaukseen. Yhteistä anarkisteille on ajatus taloudesta, jossa vapaat yksilöt hoitavat asioitaan ilman tarvetta valtion väliintulolle, ja tämä on avannut erilaisia, toisilleen vastakkaisia näkemyksiä.<br /><br />Kollektivistinen anarkismi tunnetaan myös nimellä "social anarchism" ja se korostaa ihmisten kykyä "keskinäiseen apuun" (Pjotr Kropotkin). Taustalla on usein ollut Bakuninin muotoilema uskomus: "sosiaalinen solidaarisuus on ensimmäinen inhimillinen laki, vapaus on toinen laki".<br /><br />Anarkokommunistien mukaan yksityisomistus ei sovi vapaaseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, koska se edistää itsekkyyttä ja sosiaalisia konflikteja. Yksityisomistus luo ahneutta ja kateutta, joka puolestaan synnyttää rikollisuutta ja epäjärjestystä.<br /><br />Kropotkin pyrki tarjoamaan jonkinlaista tieteellistä, biologista perustaa anarkokommunismille, Darwinin evoluutioteorian tarkastelun kautta. Herbert Spencer oli käyttänyt Darwinia perustellessaan väitettään, jonka mukaan ihminen on luonnostaan kilpailullinen ja aggressiivinen. Kropotkin puolestaan esitti, että eläinlajit ovat menestyneet pikemminkin sen vuoksi, että ne ovat suuntautuneet kollektiivisten energioidensa kehittämiseen ja koordinointiin yhteistyön kautta. Kropotkin katsoi keskinäisen avun kukoistaneen antiikin Kreikan ja keskiajan Euroopan kaupunkivaltioissa, mutta kilpailukapitalismin nousu syrjäytti ihmisten keskinäisen avun ja uhkasi nyt pysäyttää ihmislajin kehityksen.<br /><br />Anarkokommunistit näkivät ihanteekseen pienet itsehallinnolliset yhteisöt, kommuunit, joista kukin omistaa vaurautensa yhteisesti. Jakamisen funktiona on vahvistaa solidaarisuuden siteitä ihmisten välillä. Kommuuneissa asioista päätetään suoralla demokratialla, mikä on mahdollista, koska kommuunit ovat "ihmisen kokoisia" yhteisöjä. Ihmiset pystyvät hoitamaan asioita kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa (anarkistit samastivat vallan keskittämisen depersonalisoituihin ja byrokraattisiin suhteisiin).<br /><br />Proudhonin kehittämä mutualismin suuntaus on nähty "keskitienä" individualististen ja kollektivististen suuntausten välillä. Proudhon tunnetaan lauseestaan "omaisuus on varkautta", mutta hän ei toisaalta vastustanut kaikkia yksityisomistuksen muotoja vaan ihaili pientilallisten ja omat työvälineensä omistavien käsityöläisten (etenkin Sveitsin kellosepät!) itsenäisyyttä ja aloitteellisuutta. Mutualismilla hän tarkoitti utopiaa reilun ja vastikkeellisen vaihdon järjestelmästä, jossa ihmiset voivat käydä kauppaa ilman voittoa ja riistoa.<br /><br />Se mikä teki anarkismista massaliikkeen oli kuitenkin anarkosyndikalismi, vallankumouksellisen ay-liikkeen suuntaus, joka nousi ensin Ranskassa (CGT ennen vuotta 1914) ja levisi Italiaan, Espanjaan ja Latinalaiseen Amerikkaan sekä Yhdysvaltoihin.<br /><br />Keskeinen ajatus: vallankumous yleislakon kautta. "Tyhjien käsien vallankumous" (Georges Sorel: Reflections on Violence, 1908). Lisäksi syndikaatit nähtiin hajautetun, ei-hierarkisen ja suoraan demokratiaan perustuvan yhteiskunnan mallina. Syndikalismi ei kuitenkaan onnistunut kehittämään selkeää poliittista strategiaa tai vallankumouksen teoriaa, vaan nojasi lähinnä toiveisiin spontaanista kapinasta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113802970349905044?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1138016816071728012006-01-23T02:58:00.000-08:002006-01-23T06:11:02.816-08:00Sosiaalidemokratian perustana ovat Heywoodin mukaan olleet pikemminkin moraaliset uskomukset kuin tieteellinen analyysi. Sosialismia on pidetty moraalisesti kapitalismia kehittyneempänä, koska ihmiset ovat eettisiä olentoja. "Eettinen sosialismi" on nojannut humanistisiin ja uskonnollisiin periaatteisiin (esim. varhaisten utopistisosialistien kristilliset vaikutteet).<br /><br />MITÄ ON REVISIONISMI?<br /><br />Revisionismilla ei tarkoiteta sosialistisen tai marxilaisen teorian kriittistä uudelleentarkastelua yleensä, vaan nimenomaan sosialismin alkuperäisten perusajatusten kyseenalaistamista. Näitä ovat tavoitteet, jotka liittyvät tuotantovälineiden yksityisomistuksen ja palkkatyöjärjestelmän hävittämiseen, ja se ajatus, ettei kapitalistinen riisto ole lakkautettavissa reformien avulla.<br /><br />1800-l. lopulla osa sosialisteista irtautui näistä näkemyksistä (Bernstein: Evolutionary Socialism 1898). Bernstein hylkäsi Marxin historiallisen materialismin metodin, koska hänestä Marxin ennustukset vallankumouksesta näyttivät virheellisiltä (kapitalismi näytti stabiililta ja joustavalta?). Selkeän polarisaation sijaan kapitalismista oli Bernsteinin mukaan tulossa yhä kompleksisempi (esim. omistajuuden laajentuminen: osakeyhtiöt yhden tehtaanomistajan sijaan, "keskiluokan" kasvu).<br /><br />Revisionismin mukaan tavoitteena tulee olla kumouksen sijaan kapitalismin kesytys. Tavoitteeksi otettiin sekatalous, keynesiläinen talouden sääntely talouskasvun edistämiseksi sekä hyvinvointivaltio tulonjaon tasaamiseksi.<br /><br />1900-l. eräät sosialistipuolueet siirtyivät parlamentarismiin. 1900-l.puolivälissä sos.dem. puolueet luopuvat sosialistisista päämääristä.<br /><br />Toisen maailmansodan jälkeen alkoi keynesiläisen sosiaalidemokratian voittokulku. Myös liberaalit ja konservatiivit näkivät markkinoiden säätelyn tarpeelliseksi. Sosialistit eivät tavoitelleet markkinataloudelle sosialistista vaihtoehtoa, vaan tyytyivät ajamaan sosialistista etiikkaa hyvinvointivaltiota rakentamalla. Tavoitteista tuli epämääräisempiä: "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" (miten se määritellään?), entä millainen pitäisi olla tasapaino markkinoiden ja hyvinvointivaltion välillä?<br /><br />WW2 jälkeisellä talouskasvun kaudella ei tarvinnut kohdata ristiriitoja kapitalistisen tehokkuuden ja egalitarismin välillä. Talouden taantuessa 1970- ja 1980-luvulla alettiin puhua hyvinvointivaltion rahoituskriisistä. Sosiaalidemokratian kriisi kärjistyi 1980- ja 1990-luvulla: deindustrialisaatio ja perinteisen työväenluokan kapeneminen, keskiluokka, joka näki hyvinvointivaltion taakkana veronmaksajille ja kapitalistiselle tehokkuudelle.<br /><br />Keynesiläinen talouspolitiikka näyttää globaalin talouden aikakaudella mahdottomalta. Globaali kilpailu ajaa valtioita verokilpailuun, alentamaan sosiaalimenojaan ja lisäämään työmarkkinajoustoja. Reaalisosialismin romahdus vähensi uskoa valtion taloudellisiin interventioihin yleensä (tosin eipä vähentänyt uskoa työvoiman kontrollointiin!).<br /><br />UUSREVISIONISMI JA "KOLMAS TIE"<br /><br />1980-l. lähtien "uusrevisionismi": sos.dem. puolueet yhä kauemmas perinteisestä sosiaalidemokratiasta. Termit: "kolmas tie", "modernisoitu sosiaalidemokratia", "radikaali keskusta", "Neue Mitte". On kyseenalaista, voiko enää puhua sosialistisesta traditiosta. "Kolmanteen tiehen" sisältyy vaikutteita talousliberalismista, sosiaaliliberalismista, kommunitarismista ja konservatismista. Ennen kaikkea asenne on pragmatistinen: perinteiset ideologiat eivät tarjoa valmiita ratkaisuja. (Silti lähtöoletukset näyttävät olevan hyvin ideologiset!).<br /><br />"Kolmas tie" oli alunperin fasistien käyttöön ottama termi, jolla tarkoitettiin vaihtoehtoa kapitalismille ja sosialismille. Nyt sillä tarkoitetaan vaihtoehtoa uusliberalismille ja perinteiselle sosiaalidemokratialle.<br /><br />Mikä uusrevisionismissa on uutta? Yrittäjyyden korostaminen ja toisaalta "kommunitaarinen liberalismi", sekä entistä selkeämpi konsensus-näkemys yhteiskunnasta (ei tunnusta ristiriitojen merkitystä). Syrjäytymisen ehkäiseminen on korvannut tasa-arvotavoitteen. Liberalistinen "mahdollisuuksien tasa-arvo" ja sosiaaliturvan kohdistaminen syrjäytyneille, joita on "autettava auttamaan itseään" (eli pakotettava heidät ottamaan vastaan mitä tahansa töitä, welfare -> workfare). Hyvinvointivaltion sijaan valtio nähdään kilpailuvaltiona, jonka tulee keskittyä etenkin työvoiman osaamisen kehittämiseen globaalissa kilpailussa menestymiseksi.<br /><br />SOSIALISMI 2000-LUVULLA<br /><br />Eri näkemyksiä sosialismin kriisiin johtaneista syistä:<br />- Fukuyama: sosialismin sisäänrakennetut viat<br />- toiset: globaalitalous vetää kaikki mukaan globaalin kapitalismiin, kilpailevat järjestelmät joutuvat sopeutumaan tai eristyksiin<br />- kolmannet: sosialismin kannatuksen perusta (perinteinen työväestö) kutustuu, sen sijaan depolitisoitu alaluokka ei äänestä<br /><br />Sosialismi kuitenkin toimii yhtenä muistutuksena siitä että ihmiskehitys voi ulottua markkinaindividualismin yli. Sosialismi nykyään globaalin kapitalismin ja riiston kritiikkinä.<br /><br />Kapitalismin sosiaalidemokraattinen säätely (saati kapitalismille vaihtoehtoisten järjestelmien esiin nousu) näyttää epätodennäköiseltä. Toisaalta yhtä epätodennäköiseltä näytti keynesismin hegemonian kaudella, vielä 1960-luvun aikana, markkinaliberalismin paluu (josta kuitenkin tuli totta).<br /><br />Mitä pitäisi ajatella sosiaalidemokratian viimeaikaisesta noususta Etelä-Amerikassa? Etelä-Amerikassa sosialistien/keskustavasemmistolaisten vaalivoittoja on viime vuosina toteutunut niin Brasiliassa (Lula), Boliviassa (Morales), Venezuela (Chavez), ja Chilessäkin keskustavasemmiston valtakautta valittiin juuri jatkamaan ensimmäinen naispresidentti, Michelle Bachelet. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa sosialismin kannalta, ei ole kovin selvää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113801681607172801?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1137815487958028772006-01-20T19:29:00.000-08:002006-01-23T04:22:02.080-08:00Heywood esittelee kirjassaan lyhyesti (ja pinnallisesti) länsimaissa kehittyneitä ei-ortodoksisia marxilaisia suuntauksia, käyttäen näistä nimityksiä uusmarxismi, moderni marxismi, postmarxismi.<br /><br />GEORG LUKÀCS (1885-1971)<br />- marxismi humanistisena filosofiana (?)<br />- reifikaatio-prosessin korostaminen (työläisten dehumanisointi, ihmiset työmarkkinatavarana)<br /><br />Tunnetuin teos: Historia ja luokkatietoisuus (1923)<br />- merkittävä kontribuutio ideologiaa koskevalle teorialle<br />- ideologia on porvariston luokkatietoisuuden heijastuma, joka estää proletariaattia saavuttamasta tietoisuutta vallankumouksellisesta roolistaan<br />- yhteiskunnallisten suhteiden esineellistymisen ja reifikaation vuoksi luokkatietoisuus ei voi kehittyä spontaanisti, tarvitaan leniniläistä puoluetta<br /><br />"Operaistien sanoin voidaan sanoa, että Lukács löytää kapitalismin kirouksen työväenluokassa, sen alistumattomuudessa pelkäksi kapitalistisen tuotannon objektiksi ja sen halussa totaliteettina muuttaa objektiivinen maailman oman subjektiivisen toimintansa tulokseksi. Situationismin velka, kuten myös monien muiden suuntauksien velka Lukácsille on todella suuri." ( http://www.ecn.org/finlandia/aut/articles.php?lng=en&pg=41 )<br /><br />GRAMSCI<br />- porvarillinen hegemonia ylläpitää kap. valtaa<br /><br />FRANKFURTIN KOULUKUNTA<br />- kriittinen teoria<br />- elementtejä marxilaisesta pol. taloustieteestä, hegeliläisestä filosofiasta, freudilaisesta psykologiasta<br />- vaikutusvaltainen suuntaus ns. new leftin piirissä<br /><br />LOUIS ALTHUSSER<br />- strukturalistinen marxismi<br />- yksilöt kantavat funktioita, jotka määräytyvät rakenteellisen aseman perusteella (?)<br />- ideologia-teorian kehittäminen (teos Ideologia ja ideologiset valtiokoneistot)<br />- korosti Marxia pikemmin filosofina kuin taloustieteilijänä<br />- historia prosessina ilman subjektia<br />- interpellaatio-käsite (prosessi jossa ideologia vaikuttaa yksilöön?)<br /><br />"Strukturalismi lähtee täysin päinvastaisesta kentästä kuin humanistinen marxismi. Louis Althusser julistaa kirjallaan "Pour Marx" sodan tälle suuntaukselle. Hän kehottaa luopumaan ajatuksesta alkuperäisestä ihmiskunnasta, johon pitäisi palata. Kirjassaan "Lire le Capital" Althusser väittää, että tieto on objektin rakentamista. Hänen mielestään näkyvä rakenne on muoto, jonka tietämisen tuottaminen antaa ei pelkästään itselleen vaan myös sille maailmalle, jota se kuvaa. Althusserin mielestä maailma, jossa toimimme, taistelemme ja elämme, on siis tuotettu maailma, sekä työn että älyllisen toiminnan tuottama maailma."<br />http://megafoni.kulma.net/index.php?art=311<br /><br />Kas kummaa, Heywoodin kirjassa ei mainita operaismoa ja autonomeja länsimarxismin suuntauksena.<br /><br />SYYTÖKSET MARXISMIA KOHTAAN<br /><br />1) Historiallinen determinismi<br />- historian kulku ennalta määrätty, ei tilaa vapaalle tahdolle<br />2) Näennäinen tieteellisyys ideologian peitteenä<br />- tuotti sosialistijohtajille absoluuttisen varmuuden omasta totuuden monopolista<br />3) Monistinen teoria<br />- kilpailevat ideologiat torjuttiin porvarillisena ideologiana<br />- yksi ainoa oikea yhteiskunnallinen malli, joka sopii koko ihmiskunnalle<br /><br />Popper: Marx historisisti (uskomus, että ihmishistorian kompleksisuus voitaisiin redusoida muutamiin historiallisiin "lakeihin")<br /><br />Ekonomismin kritiikki marxilaisten keskuudessa<br />- taloudellisten tekijöiden ylikorostus sos/hist muutoksen selittämisessä<br /><br />Marxismi ei huomioinut kapitalismin joustavuutta ja uudistumiskykyä?<br />- syvenevien kriisien sijaan kriisit ovat heikompia<br />- luokkatietoisuus hämärtynyt elintason nousun myötä<br />- porvarillisten arvojen vahvuus (konsumerismi, kilpailu, individualismi)<br /><br />POSTMARXISMI<br /><br />Kaksi vaihtoehtoa<br />1) marxilainen projekti ja historiallinen materialismi hylättävä, omaksuttava vaihtoehtoisia ajatuksia muualta (esim. postmodernista ajattelusta)<br />- Lyotard (marxismi totalisoiva historian teoria, metanarratiivien loppu)<br />2) pyrkimys pitää kiinni joistakin marxin avainkäsitteistä yhdistäen ne poststrukturalismiin<br />- Laclau &amp; Mouffe: luokkakeskeisyys ohi<br />- monet muut taistelun momentit, uudet liikkeet<br />- pluralistinen politiikka -> entä taloudelliset rakenteet?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113781548795802877?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1137810405703254722006-01-20T17:55:00.000-08:002006-01-20T18:26:45.743-08:00Neuvostoliitossa ei koskaan ollut kommunismia, vaikka sitä hallitsi kommunistiseksi itseään nimittävä puolue.<br /><br />Venäjän vallankumous 1917 ja sen seuraukset muuttivat sosialististen liikkeiden suuntaa dramaattisesti.<br />- bolsevikit pääsivät valtaan lokakuussa 1917<br />- Moskovan ideologinen johtajuus (muiden maiden puolueet seurasivat NKP:n linjaa)<br />- 1919 Komintern<br /><br />NKP:n edustama marxismi-leninismi ("ortodoksimarxismi") oli pragmaattisiin tarkoituksiin (vallanottoon ja vallanpitoon) kehitetty oppi. Marxin ajattelussa vähälle jääneet kysymykset johtajuudesta, poliittisesta organisaatiosta ja talouspolitiikasta vaativat käytännön ratkaisuja.<br /><br />Vastoin oletuksia, vallankumous tapahtui takapajuisessa yhteiskunnassa, jossa ei ollut vahvaa urbaania proletariaattia. Vallankumousprosessissa merkittäviä olivat työläisneuvostot, mutta pian kumouksen jälkeen valta keskitettiin puolue-eliitille.<br /><br />Ortodoksimarxismista ei tullutkaan emansipaation vaan modernisaation (teollistamisen) ideologia. Lenin ihaili kapitalististen maiden liikkeenjohtomalleja (taylorismi-fordismi) ja sosialistinen työ muistutti erehdyttävästi kapitalistista työtä. Olisivatko bolsevikit voineet kehittää aidosti vaihtoehtoista mallia teolliselle kapitalismille, eikä sen peilikuvaa?<br /><br />LENIN (1870-1924)<br /><br />Keskeiset kontribuutiot sosialistiselle teorialle ja käytännölle:<br />- vallankumouksellisen etujoukkopuolueen rooli<br />- puolue koostuu ammattivallankumouksellisista<br />- demokraattinen sentralismi<br />- proletariaatti ei saavuta luokkatietoisuutta spontaanisti, puolueen tehtävänä on viedä tietoisuus luokan pariin<br />- siirtymävaihe: kommunistipuolueen hallitsema työläisvaltio<br />- 1920-l. uusi talouspolitiikka NEP: sekatalous pragmaattisena kompromissiratkaisuna<br /><br />1920 mennessä NL oli yksipuoluevaltio. Vallassa olevan puolueen tehtävänä oli rakentaa kommunismia (ja luopua vallasta!). Näin ei koskaan tapahtunut. Lenin kuoli 1924.<br /><br />STALIN (vallassa 1924-1953)<br /><br />Stalinin "toinen vallankumous" 1930-l. vaikutti Neuvostoliittoon jopa perustavammin kuin lokakuu 1917?<br /><br />- tärkein ideologinen siirto: "sosialismi yhdessä maassa" (1924, Bukharin)<br />- 1928 alkaen 5-vuotissuunnitelmat (nopea teollistaminen, täysi yksityisyrittäjyyden kielto, maatalouden pakkokollektivisointi)<br />- markkinat pois, käyttöön keskussuunnittelukomitea (Gosplan)<br />- puhdistukset 1930-l. (puolueen jäsenistö lähes puolittui), gulagit, vankileirit.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113781040570325472?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1137805784310610272006-01-20T17:08:00.000-08:002006-01-20T17:09:44.310-08:00"If constructing the future and settling everything for all times are not our affair, it is all the more clear what we have to accomplish at present: I am referring to ruthless criticism of all that exists, ruthless both in the sense of not being afraid of the results it arrives at and in the sense of being just as little afraid of conflict with the powers that be." (Marx to Ruge, Kreuznach, September 1843)<br /><br />“Men make their own history, but they do not make it just as they please; they do not make it under circumstances chosen by themselves, but under circumstances directly encountered, given and transmitted from the past. The tradition of all dead generations weighs like a nightmare on the brain of the living.” (Karl Marx, The Eighteenth Brumaire of Louis Bonaparte)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113780578431061027?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1137805644724922102006-01-20T16:58:00.000-08:002006-01-20T17:07:24.726-08:00Heywoodista jälleen.<br /><br />Kysymys marxilaisesta valtioteoriasta on sen verran kiistanalainen, että joudun takuulla muokkaamaan tätä myöhemmin.<br /><br />Heywoodin mukaan Marxilta löytyy kaksi valtioteoriaa:<br />1) Moderni valtio on komitea porvariston yhteisten asioiden hoitoa varten (Kommunistisen puolueen manifesti). Näin ollen valtio on pelkkä pakkovallan väline kapitalistiluokan käsissä.<br />2) Valtiolla voi olla suhteellinen autonomia suhteessa kapitalistiluokkaan, valtion pääfunktiona on luokkakonfliktin sovittelu vallitsevan järjestelmän turvaamiseksi (Louis Bonaparten Brumairekuun 18).<br /><br />Kummassakin tapauksessa ainoa tapa vapautua kapitalismista on proletaarinen vallankumous.<br /><br />Joissakin yhteyksissä Marx ja Engels ovat esittäneet, että kapitalististen yhteiskunnallisten suhteiden kumoaminen edellyttää ns. siirtymävaihetta, jossa vallitsee sosialistinen talous ja proletariaatin diktatuuri. Valtio kuoleutuu pois kommunismiin siirryttäessä eli luokkaristiriitojen hävitessä.<br /><br />Joissakin yhteyksissä Marx kuitenkin antaa ymmärtää, ettei siirtymävaihetta tarvita.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113780564472492210?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1137804925754070212006-01-20T14:35:00.000-08:002006-01-20T17:24:04.833-08:00Jälleen muistiinpanoja Heywoodista ja joitakin täydennyksiä.<br /><br />Marxin varhaisissa kirjoituksissa kapitalismikritiikki nojaa suurelta osin VIERAANTUMISEN (<span class="italics">Entfremdung/</span><span class="italics">Entäusserung)</span> käsitteeseen. Kapitalismissa ihmisten työstä tulee vieraantunutta.<br /><br />Vieraantunut työ on itsetoteutuksen sijaan itsensä kieltämistä, se ei ole itsensä kehittämistä vaan pikemminkin itsensä kurittamista ja mieltä turruttavaa. Niinpä työn teettäminen nojaa pakkoon.<br /><br />Työn vieraantuminen ilmenee siinä, ettei työntekijä omista työtään, sen omistaa joku muu. Kun hän tekee työtään, hän ei kuulu itselleen, vaan jollekin muulle. Myydessään työvoimaansa muille, työläinen luopuu inhimillisyydestään.<br /><br />1) työn tuloksen vieraantuminen tekijästään<br />2) työsuorituksen vieraantuminen<br />3) ihmisten vieraantuminen luonnosta ja lajiolemuksestaan<br />4) ihmisten vieraantuminen toisistaan<br /><br />Lajiolemukseen ja ihmisluontoon viittaaminen vahvistaa käsitystä nuoresta Marxista humanistina. Ainakin tässä vaiheessa tuotantoaan hän näyttää olettavan, että ihminen on lajiolemukseltaan sosiaalinen ja tuottava olento. On selvää, että tuottava toiminta on ollut ihmisten elinehto ja keskeinen tapa toteuttaa itseään, mutta mitä tekemistä sillä on minkään luonnollisen ja muuttumattoman lajiolemuksen kanssa?<br /><br />Tärkeää on kuitenkin huomata, ettei Marx väitä TYÖN olevan ihmiselle luontaista toimintaa. Päinvastoin: työ on perseestä. Täytyy tehdä ero työn ja kommunistisen tuotannon välille.<br /><br />Marxin väitteenä vuoden 1844 taloudellis-filosofisissa käsikirjoituksissaan on joka tapauksessa se, että tuottava (yhteis)toiminta, joka hänen mukaansa on osa lajiolemustamme, ei enää kapitalismissa ole itsensä toteuttamisen tai kehittämisen tapa vaan vieraantunutta toimintaa, jossa vieraannumme myös itsestämme ja toisistamme.<br /><br />Vieraantumisen käsitettä on kai pidetty ongelmallisena essentialistisiksi nähtyjen taustaoletustensa vuoksi. 1960-luvun marxilaisista suuntauksista etenkin Frankfurtin koulukunta kehitti teoriaa vieraantumisesta nuoreen Marxiin nojaten. Vieraantumisen käsite oli keskeinen myös Sartren eksistentialismissa. Guy Debordin mukaan spektaakkelin yhteiskunnassa vieraantumisesta tuli totaalista ja arkielämää kokonaisuudessaan koskevaa.<br /><span style="font-size:100%;"></span><span style="font-size:100%;"></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113780492575407021?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1137727714473283092006-01-19T18:54:00.000-08:002006-01-20T14:31:32.740-08:00<blockquote>"Kommunismi ei merkitse meille mitään olotilaa, joka pitää luoda, ideaalia jonka mukaan todellisuus tulee mukauttaa. Nimeämme kommunismiksi sen todellisen liikkeen, joka kumoaa vallitsevat olot. Tämän liikkeen edellytykset käyvät ilmi tänään vallitsevista olosuhteista." (Marx & Engels, Saksalainen ideologia)</blockquote><br />Marx puhuu kommunismista immanenttina kumouksellisena potentiaalina, joka kehittyy kapitalismin sisällä ja sitä vastaan. Kommunismi on "todellista liikettä", jotain joka on läsnä proletaarisissa taisteluissa ja itseorganisaatiossa.<br /><br />Toisaalta eri yhteyksissä Marx viittaa kommunismilla kapitalismin jälkeiseen tilanteeseen:<br /><br /><blockquote>"In communist society, where nobody has one exclusive sphere of activity but each can become accomplished in any branch he wishes, society regulates the general production and thus makes it possible for me to do one thing today and another tomorrow, to hunt in the morning, fish in the afternoon, rear cattle in the evening, criticise after dinner, just as I have a mind, without ever becoming hunter, fisherman, herdsman or critic." (the german ideology)</blockquote><br />Kommunismin piirteinä mainitaan yleensä palkkatyöjärjestelmän lakkauttaminen, yksityisomistuksen ja valtion hävittäminen jne. Taloudellisena periaatteena kommunismi tarkoittaa "jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan".<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113772771447328309?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1137725049935001512006-01-19T18:21:00.000-08:002006-01-20T14:04:44.503-08:00Lisää muistiinpanoja Heywoodista.<br /><br />Termi 'sosialisti' tulee kuulemma latinan sanasta 'sociare' = yhdistää (combine) tai jakaa (share). Tiettävästi sanan ensimmäinen julkinen käyttökerta oli 1827 brittilehdessä Co-operative Magazine. 1830-luvulle tultaessa nimitystä olivat alkaneet käyttää Robert Owenin ja Saint-Simonin seuraajat; 1840-luvulle tultaessa termi oli tullut tutuksi useissa teollistuneissa maissa.<br /><br />Sosialismilla ja liberalismilla on yhteiset juuret valistuksessa (usko järkeen ja edistykseen). Sosialismi nousi kuitenkin kritiikkinä liberaalia kapitalismia kohtaan. Kieltää liberalismin ja konservatismin ihmiskäsityksen: ihmiset eivät ole riippumattomia yksilöitä, vaan sosiaalisen elämän olosuhteiden muokkaamia; eivät myöskään luonnostaan egoisteja, vaan kapitalistisen logiikan mukaisesti keskinäiseen kilpailuun ajettuja.<br /><br />Sosialismi<br />1) taloudellisena mallina (kollektivisaatio, suunnittelu)<br />2) työväenliikkeen välineenä (ohjelma, jolla valta työläisille)<br />3) poliittisena ideologiana (arvot: tasa-arvo, yhteistyö, yhteisomistus)<br /><br />1800-luku:<br />- uuden yhteiskuntaluokan, teollisen työväenluokan nousu<br />- surkeat elinolot: 12 h työpäivät, lapsityö, alhaiset palkat<br />- Fourier, Owen jne: vaihtoehtoisia yhteisökokeiluja<br />- Marx &amp; Engels: systemaattisempia teorioita, vallankumouksen välttämättömyys<br /><br />1800-luvun loppu:<br />- liittojen, puolueiden, työväenkulttuurin kehittyminen<br />- monet puolueet valitsivat perustuslailliset taktiikat, kun äänioikeus ulotettiin miespuolisiin työläisiin<br />- WW1: sosialistisen liikkeen jakautuminen reformisteihin ja vallankumouksellisiin<br />- Venäjän vallankumous 1917 vahvisti tätä jakoa (kommunistit vs. sosialistit)<br /><br />1900-luku:<br />- sosialististen ideoiden leviäminen Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maihin, joissa ei juurikaan kokemusta teollisesta kapitalismista<br />- sosialismi tuli näihin maihin antikoloniaalisten taistelujen kautta (sisältönä ei niinkään luokkataistelu vaan kansallinen vapautus)<br />- NL-malli pakolla Itä-Eurooppaan 1945 jälkeen (paitsi Jugoslavia?)<br />- Kiina 1949 vallankumouksen jälkeen, levisi Pohjois-Koreaan, Vietnamiin, Kamputseaan, Laosiin<br />- erilaisia sosialismin muotoja: Intia (Congress Party 1947->), arabisosialismi, afrikkalaiset "heimososialismit"<br />- Kuuban vallankumous 1959 -> yhteistyö pian NL:n kanssa<br />- Nicaraguan sandinistikumous 1979 -> sitoutumattomuus<br />- Chile 1970: presidentiksi Allende -> murhattiin 1973<br />- vuosina 1989-1991: reaalisosialismin lopullinen romahdus Itä-Euroopassa ja Venäjällä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113772504993500151?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1137723515391044482006-01-19T16:58:00.000-08:002006-01-19T18:18:35.406-08:00Luin tänään lisää Heywoodia, nyt keskittyen Marxin ajatteluun. On hyvä, että Heywood oikaisee monia yleisiä väärinkäsityksiä, mutta tuntuu että hänenkin selostuksensa yksinkertaistaa ja latistaa Marxin ajatuksia (mikä on kai tällaisessa oppikirjassa hyvin odotettavaa).<br /><br />Toisaalta on mahdollista että itsekin sortuu vetämään mutkia suoriksi, sillä Marxin teorioista on monia tulkintoja ja harvoin on aikaa käydä käsiksi alkuperäisiin teksteihin. Seuraavassa kuitenkin jotain, mitä tällä lukukerralla jäi käteen.<br /><br />Ensinnäkin Heywood toteaa selvästi, että:<br />- marxismi yhtenäisenä teoriakokonaisuutena luotiin vasta Marxin kuoleman (1883) jälkeen<br />- ennen kaikkea Engels, Kautsky ja Plekhanov väänsivät Marxin ajatuksista kokoon systemaattisen ja kaikenkattavan maailmankuvan, joka vastaisi kasvavan sosialistisen liikkeen tarpeisiin<br />- tämä oppirakennelma tuli tunnetuksi mm. nimellä "dialektinen materialismi" (Plekhanovin lanseeraama käsite, jota Marx ei koskaan ollut käyttänyt)<br />- tämä dogmaattinen ja suljettu oppi oli selvässä ristiriidassa Marxin omien tiedettä ja filosofiaa koskevien käsitysten kanssa<br /><br />Mitä sitten oli Marxin oma marxilaisuus?<br />- se ei selvästikään muodostanut ristiriidatonta ja yhtenäistä kokonaisuutta<br />- Marxin tuotannosta voidaan erottaa eri vaiheita, kuten "nuori Marx" ja myöhempi Marx<br /><br />Keskeinen osa Marxin teoriaa: historiallinen materialismi<br />- hylkäsi Hegelin idealismin (jonka mukaan "maailmanhengen itsekehitys" määrää historian kulkua)<br />- yhtyi Hegeliin siinä, että historiallisen muutoksen moottorina toimii dialektiikka: vastakkaisten voimien vuorovaikutuksen prosessi, joka johtaa korkeammalle kehityksen tasolle (teesi + antiteesi -> synteesi -> uusi teesi)<br />- maailmanhengen sijaan historiaa eteenpäin vievänä voimana toimivat kulloinkin vallitsevan tuotantomuodon sisäiset ristiriidat, ts. luokkataistelu<br />- Hegeliä seuraten Marx katsoi historiallisen kehityksen johtavan eräänlaiseen historian loppuun: Marxille yhteiskunta ilman luokka-antagonismia, kommunismi, merkitsi "ihmiskunnan esihistorian loppua"<br /><br />Mikä oikeastaan oli Marxin käsitys tieteestä ja filosofiasta?<br />- "Filosofit ovat vain eri tavoin <em>selittäneet </em>maailmaa, mutta tehtävänä on sen <em>muuttaminen</em>" (Teesejä Feuerbachista)<br />- porvarillisen tieteen ja kriittisen/vallankumouksellisen tieteen radikaali ero: ensinmainittu olettaa kapitalististen suhteiden pysyvyyden ja näkee tavoitteekseen todellisuuden ymmärtämisen; jälkimmäinen puolestaan pyrkii ymmärtämään todellisuuden ristiriitoja osana taistelua maailman muuttamiseksi<br />- yleisen väärinkäsityksen mukaan Marx edisti "tieteellistä sosialismia" positivistisena tieteenä<br />- esim. John Holloway on esittänyt Marxin fetisismi-käsitteen merkitsevän, että tiede voi olla vain negatiivista:<br /><br /><blockquote>"The concept of fetishism implies a negative concept of science. If relations between people exist as relations between things, then the attempt to understand social relations can proceed only negatively, by going against and beyond the form in which social relations appear (and really exist). Science is critical."</blockquote><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113772351539104448?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-21168661.post-1137624396971204452006-01-18T14:36:00.000-08:002006-01-19T16:58:26.173-08:00Tänään olen lukenut johdannon Andrew Heywoodin kirjasta Political Ideologies (3rd edition, 2004). Seuraavassa joitakin muistiinpanoja ja huomioita.<br /><blockquote>"All political ideas are moulded by the social and historial circumstances in which they develop and by the political ambitions they serve" (s. 2-3). </blockquote>Poliittiset ideat tietysti ohjaavat poliittista toimintaa ja sitä kautta muuttavat maailmaa, mutta ideat eivät synny tyhjiössä, vaan aina historiallisen ja yhteiskunnallisen kontekstinsa mahdollistamina.<br /><br />IDEOLOGIA-KÄSITE JA MARX<br /><br />Triviaa: sanan 'ideologia' otti käyttöön Ranskan vallankumouksen aikana Antoine Destutt de Tracy, käytettiin ensimmäisen kerran julkisesti 1796. Tuolloin de Tracy käytti sanaa merkityksessä "ideatiede", idea-ologia (tieteenala, joka pystyisi objektiivisesti paljastamaan aatteiden alkuperän).<br /><br />Keskeiseksi poliittiseksi termiksi 'ideologia' tuli ennen kaikkea Karl Marxin ansiosta. Marxin käsitys ideologiasta oli seuraavanlainen:<br /><blockquote>"The ideas of the ruling class are in every epoch the ruling ideas, i.e. the class which is the ruling material force of society, is at the same time the ruling <span style="font-style: italic;">intellectual</span> force." (Marx & Engels: Saksalainen ideologia) </blockquote>Marxin mukaan ideologiassa on aina kyse mystifioinnista. Ideologia välittää väistämättä vääristyneen kuvan maailmasta (Engels: väärä tietoisuus). Ideologialle vastakkaista on tieteellinen teoria, jota hän itse katsoi tekevänsä historian ja yhteiskunnan dynamiikkaa selvittäessään.<br /><br />Marxin mukaan vallanpitäjien aatteet ovat kunkin aikakauden vallitsevia aatteita, ja näiden funktiona on taata vallanpitäjien vallassa pysyminen. Kapitalismissa vallitseva ideologia pyrkii peittämään alistus- ja riistosuhteet. Ideologian tehdessä tehtävänsä, hallitsijat eivät tunnustaudu alistajiksi eivätkä alistetut näe itseään alistettuina.<br /><br />Marx uskoi ideologian väistyvän luokkayhteiskunnan mukana. Kommunismissa ei tarvita ideologioita ja illuusioita.<br /><br />IDEOLOGIA-KÄSITE MARXIN JÄLKEEN<br /><br />Marxin jälkeen kehittynyt marxismi-leninismin traditio omaksui uuden tavan puhua ideologiasta. Lenin lanseerasi pamfletissaan "Mitä on tehtävä" (1902) paradoksaalisen termin "marxilainen ideologia".<br /><blockquote>"Kun kerran ei voi olla puhettakaan omintakeisesta, itse työläisjoukkojen liikkeensä kulussa kehittämästä ideologiasta, niin kysymys on <span style="font-style: italic;">vain näin</span>: joko porvarillinen tahi sosialistinen ideologia. Keskitietä tässä ei ole" (Mitä on tehtävä, s. 53-54)</blockquote>Ideologiaa ei nähty välttämättä vastakkaisena tieteelliselle ajattelulle. Nähtiin, että proletariaatilla on oltava oma ideologiansa, ja tämä ideologia on Leninin puolueen edustama "tieteellinen sosialismi". Tästä myös tuli Neuvostoliiton virallinen ideologia.<br /><br />Ideologiaa teoretisoi myöhemmin Antonio Gramsci. Hänen mukaansa kapitalistinen järjestelmä nojaa taloudellisen ja poliittisen vallan lisäksi porvarillisen ideologian hegemoniaan. Hegemoninen ideologia ei näyttäydy ideologiana vaan pikemminkin arkiajattelun itsestäänselvyyksinä, ja sitä ylläpidetään niin koulutuksen, median, taiteen, arkisen puhekielen kuin populaarikulttuurin kautta. Gramscin mukaan ideologinen hegemonia voitiin haastaa vain poliittisella ja intellektuaalisella tasolla muodostamalla sosialistisiin arvoihin perustuva "proletaarinen (vasta)hegemonia".<br /><br />Kiinnostus ideologiaa kohtaan kasvoi marxilaisten keskuudessa, koska ideologinen hegemonia nähtiin keskeisenä syynä siihen, ettei kehittyneissä kapitalistisissa yhteiskunnissa tapahtunutkaan proletaarista vallankumousta.<br /><br />Frankfurtin koulukunta kiinnitti runsaasti huomiota kapitalismin kykyyn legitimoida itseään ideologian avulla. Herbert Marcuse esitti kirjassaan "Yksiulotteinen ihminen" (1964), että teollinen kapitalismi kykeni totalitaariseen ajattelun manipulointiin: näennäinen keskustelun ja argumentoinnin vapaus kätkee alleen indoktrinaation ja ideologisen kontrollin, joka muokkaa ihmisistä kritiikkiin kykenemättömiä ja kuuliaisia kuluttajia.<br /><br />EI-MARXILAISET IDEOLOGIAKÄSITYKSET<br /><br />Saksalainen sosiologi Karl Mannheim: ideologian ja utopian välinen erottelu<br />- yhteiskunnalliset olosuhteet muokkaavat ajattelua<br />- ideologiat ovat ajattelun järjestelmiä, jotka puoltavat tiettyä yhteiskunnallista järjestystä, ja jotka laajalti ilmaisevat yhteiskunnan hallitsevan ryhmän etuja<br />- utopiat sen sijaan ovat idealisoituja representaatioita tulevaisuudesta, jotka edellyttävät radikaalia yhteiskunnallista muutosta ja palvelevat alistettujen ryhmien etuja<br /><br />Lisäksi Mannheim jakoi ideologiat partikulaarisiin (yksilön, ryhmän tai puolueen) ideologioihin ja totaalisiin (luokan, yhteiskunnan tai aikakauden) ideologioihin.<br /><br />Popper, Arendt jne: ideologiat ovat:<br />- suljettuja ajattelun järjestelmiä<br />- väittävät omaavansa totuuden monopolin<br />- ovat siten "maallisia uskontoja"<br />- liberalismi sitä vastoin on AVOIN ajattelun järjestelmä<br />- näin ollen liberalismi ei ole ideologia<br />- paraatiesimerkit ideologiasta: kommunismi ja fasismi<br />-> tässä kohtaa kannattaisi skarpata: kommunismin sijaan kannattaisi puhua marxismi-leninismistä (tai paremminkin engelsismi-leninismistä), joka todellakin oli suljettu uskontoon rinnastettavissa oleva oppijärjestelmä. kommunismi on kaikkea muuta kuin ideologia.<br /><br />Michael Oakeshott:<br />- ideologia väistämättä latistaa ja vääristää todellisuutta, joka muuten jäisi käsittömäksi<br />- ideologia on dogmatismia<br />- ideologian sijaan on suosittava pragmatismia<br />-> tämä on hyvin konservatiivinen näkemys, koska yksittäisiä käytännön ongelmia ratkovaan pragmatismiin ei kuulu yhteiskunnan perusrakenteiden kyseenalaistaminen<br /><br />Martin Seliger (1976):<br />- ideologia on joukko ideoita, joilla legitimoidaan organisoidun sosiaalisen toiminnan keinoja ja päämääriä<br />- näin ollen ideologioiksi tulee lukea kaikki ismit, myös liberalismi<br /><br />HEYWOODIN OMA MÄÄRITELMÄ<br /><br />a) ideologia tarjoaa näkemyksen vallitsevasta järjestyksestä (maailmankuva)<br />b) edistää toivottua tulevaisuuden mallia (visio hyvästä yhteiskunnasta)<br />c) selittää miten muutos tulee toteuttaa (kuinka siirrytään a:sta b:hen)<br /><br />Ideologiassa siis yhdistyvät<br />- käsitykset nykytilasta ja sitoutuminen tiettyihin arvoihin<br />- ajattelu ja toiminta<br /><br />Kohdissa a ja b on 'faktoilla' tapana sekoittua 'arvoihin'. Koska olemme kaikki ideologioiden vaikutuksen alaisia, on mahdotonta tehdä selkeää eroa ideologian ja tieteen välillä. Esimerkiksi suuri osa taloustieteestä nojaa liberalistisen ideologian oletuksiin.<br /><br />IDEOLOGIOIDEN UUDET HAASTEET<br /><br />- muuttuva maailmanjärjestys<br />- globalisaatio<br />- postmodernisuus<br /><br />Poliittisten ideologioiden synty juontaa juurensa modernin maailman syntyhistoriaan: kapitalismin kehitykseen, uusien yhteiskuntaluokkien nousuun, demokraattiseksi kutsutun valtiomuodon syntyyn. Miten modernit ideologiat mukautuvat muuttuneeseen maailmaan? Millaisia ovat uudet ideologiset liikkeet?<br /><br />- elämäntavan ja identiteetin keskeisyys, postmateriaaliset arvot jne.<br />- voivatko elämäntapa- ja identiteettikysymyksiin keskittyvät poliittiset liikkeet vakavasti haastaa nykyistä kapitalismia, vai ovatko ne uudelle kapitalismille harmittomia tai jopa hyödyllisiä?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/21168661-113762439697120445?l=back2ba6.blogspot.com' alt='' /></div>internautahttp://www.blogger.com/profile/12881030072354186050noreply@blogger.com0